Kiinnitetty

Tartuntatautilain väliaikainen pykälä 48a

Viime joulukuussa puhelin kilahti. Tuttu sairaanhoitaja kysyi, olenko Helsingissä ja olenko kiireinen. Koska asun lähellä eduskuntataloa, hän pyysi, että veisin hänen puolestaan eduskuntatalon portaille kynttilän tukemaan työtovereita, joita uhkaa työstäpidätys tartuntatautilain väliaikaisen pykälän 48a vuoksi. Portaille sytytettiin kynttilämeri 9.12.2021, ja kävin viemässä omani. En ollut seurannut asiaa sen kummemmin, mutta oli syytä ottaa selvää.

Hallitus oli antanut edellisenä päivänä esityksen, jonka mukaan sote-alan työntekijöiden on otettava covid-rokote jatkaakseen työssään. Hallituksen esityksestä keskustellessaan eduskunta toi esiin myös kriittisiä kantoja. Tuli aivan selväksi, että epäilykset lakiesityksen perusteettomuudesta olivat laajat. Viimeinen keskustelu on karua kuunneltavaa, ja siellä jopa johdettiin harhaan (Linden, Sarkomaa, Lohi). Kovimmat lain puolestapuhujat olivat Linden, Kauma, Laiho ja Koulumies.

Tiesin, että terveydenhoitoalalla on monia, jotka eivät halunneet ottaa rokotetta. Siitä voi olla monta mieltä, ja vasta aika on paras tuomari näyttämään, kuka oli oikeassa. Mutta ihmisoikeuspoliitikkona tiesin, että ollaan alueella, jonka ei pitäisi olla mikään läpihuutojuttu: ihmisen oikeus keholliseen koskemattomuuteen on kiistaton, eikä ihmisten oikeutta työhön voi kevyin perustein evätä. Jo silloin tiedettiin, etteivät rokotteet estä tartuntoja. 

Laki lobattiin eduskunnassa läpi ruokkimalla useampia sellaisia tulkintoja, jotka eivät jälkikäteen tarkasteltuna pitäneet paikkansa, mutta joista oppositio –  lähinnä perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit – jo tuolloin varoitti. Rokotetuista ensinnäkin oletettiin, etteivät nämä tartuta koronaa, vaikka ajantasainen tieto Omicronista kertoi jo aivan muuta. Toisekseen väitettiin, ettei kyse ole pakkorokotuksesta, koska se ei koskisi niitä, jotka ovat sairastaneet koronan. Väitettiin myös, ettei kyse ole pakkorokotuksesta, koska se antoi mahdollisuuden rajata pakon koskemaan vain niitä, joilla olisi välitön potilaskontakti. Myöhemmin on nähty, että lain tulkinnat ovat olleet jopa kovempia. Esimerkiksi rokotetta on vaadittu sellaisiltakin sotealan toimijoilta, jotka eivät ole välittömässä kontaktissa hoidettaviin. Sairastettu korona antaa vapauden pakkorokotteesta vain kuudeksi kuukaudeksi – siksi muutamat hoitajat kertovat yrittäneensä jopa saada tartunnan, jotta työ voisi jatkua. 

Viime viikko on merkinnyt uutta sysäystä koronakeskusteluun, eikä vain siksi, että kovaotteinen Kiuru on palannut vauvavapaalta. Maanantaina europarlamentin väliaikainen Covid 19 -valiokunta kokoontui kuulemiseen, jossa piti olla läsnä rokotejätti Pfizerin toimitusjohtaja Albert Bourla vastaamassa meppien kysymyksiin.  Hän jäi pois, ja tilalle tuli yhtiön markkinoiden kehityksestä vastaava johtaja Janine Small. Hollantilaismeppi Rob Roosin vaatimaan kyllä vai ei -kysymykseen Small myönsi, ettei rokotetta ollut ehditty testata tartuntojen levittämisen kannalta. Tällä argumentilla legitimoitiin aikoinaan kuitenkin perusoikeuksia kaventava rokotepassi. Meilläkin perustuslakivaliokunta hyväksyi koronapassin, koska viranomaiset (THL) kertoivat valiokunnalle rokotteen estävän viruksen leviämisen. Tämä väite tiedettiin vääräksi silloin ja se tiedetään vääräksi nyt. (Roosin julkaisemaa videota Twitterissä ehdittiin väittää manipuloiduksi, mutta jokainen voi tarkistaa puheiden aitouden. Hänen kysymyksensä alkaa kohdasta 15:21)

Europarlamentin kuuleminen poiki myös korruptiotutkinnan. Euroopan syyttäjänvirasto EPPO ilmoitti , että se käynnistää tutkinnan rokotehankinnoista: 4,5 miljardin rokoteannoksen hankkimista unionin 450 miljoonalle kansalaiselle voitaneen pitää ylimitoitettuna veronmaksajien rahankäyttönä.

Jos rokotepassi oli ylireagointia ja tarpeetonta perusoikeuksien rajoittamista, looginen kysymys on myös tartuntatautilain väliaikainen pykälä 48a:n kohtuullisuus. Sen myötä tuhannet hoitajat ovat joutuneet jättämään työnsä samaan aikaan, kun puhutaan terveydenhuollon ylikuormituksesta. Puhutaan isoista tragedioista ja haasteista henkilökohtaisen elämän ja ammatinvalinnan tasolla: työttömyyttä, vaikeuksia, uudelleenkouluttautumista.  Twitterissä eräs epäili, että kyse on vain pienen äänekkään marginaalin ongelmasta. Kysyin viestissäni onko näin, sillä seurauksella, että epäilijä poisti nopeasti twiittinsä.  Twitter alkoi näet raksuttaa vastauksia, ja myös oma sähköpostini täyttyi elämän tositarinoilla. Niitä tulee edelleen: kertomuksia suomalaisilta lääkäreiltä ja sote-alan työntekijöiltä siitä, miten 48a on vaikuttanut heidän elämäänsä.

Näiden viestien lukeminen on ollut minulle silmiä avaava kokemus. Kuten eräs radiologian erikoislääkäri sanoo viestiketjussa: ”Se on voitava sanoa niin kuin se on – meille yksinkertaisesti valehdeltiin.” Julkaisen tähänastiset hyvin pian sivullani sellaisenaan, vain ottamalla lähettäjän nimen, yhteystiedot ja paikkakunnan pois. Nämä kaikki on minulla tallessa, siltä varalta että joku esittää tätäkin trollitehtailuksi (näkemättä yhtään viestiä muutama jo ehti sitä epäillä). Suosittelen lukemaan, sillä ne kuvaavat hyvin hoitohenkilökunnan absurdia arkea: rokotteen saaneet ovat usein sairaslomalla ja rokottamattomat tekevät työtä sikäli kuin saavat luvan.  Samalla tuli mieleeni, että tässä olisi hyvä väitöskirjan aihe. Omani on jo tehty, ja toiselta alaltakin, mutta tässä on hurjaa tosielämän materiaalia siitä, mitä tapahtuu, kun lainsäätäjät eivät käsitä, mitä he ovat tehneet. 

PS. Tästä linkistä pääset lukemaan saamiani viestejä, saat sen auki salasanalla 48a.  Päivitän niitä sitä mukaa kuin ehdin. 

 

 

Share Button