Blogi

08.helmikuu 2017 - 18:20

Taas meidät käräytettiin

Déjà vu. Tämä on nähty.

Ei ole ensimmäinen kerta, kun vihreä poliitikko satuilee ulkomailla kotimaastaan pannen sen huonoon valoon – siinä toivossa, että kantelusta seuraisi Brysselin suunnalta tulevia lisäpaineita.

Yhdeksänkymmentäluvulla se saattoi toimiakin. Me emme olleet vielä niin tottuneita näihin vaikuttamiskeinoihin. Saatoimme hätääntyä, että mitä ne siellä maailmalla meistä ajattelevat. Luulimme kohuja aidoksi huoleksi emmekä masinoiduksi tilaustyöksi, jolla häiriköitiin milloin mitäkin kohdetta.

Mutta nyt kun suomalaispoliitikko levittää disinformaatiota eurokraattien vakiolukemistoon kuuluvassa uutiskirjeessä otsikolla: “Mitä Suomi ei halua sinun tietävän metsistään”, tämä panettelu on vain hassua.

Satu Hassi kirjoittaa, että Suomi yrittää välttää oikeaa laskentatapaa metsätalouteen liittyvistä päästöistään “pyytäen EU:ta valkopesemään nämä lisääntyvät hakkuut sen kasvihuonekaasutaseissa, ikään kuin niitä ei tapahtuisikaan.”

Ikävä kyllä tämä salaliittoteoreetikko antaa Suomen linjasta virhetietoa. Suomi ei ole salaillut eikä piilotellut mitään. Suomi on johdonmukaisesti pyrkinyt muistuttamaan EU-lainsäätäjiä ja YK:n ilmastopaneelia, että metsätalouteen liittyvien hiilinielujen laskentatavat tulisi perustua parhaaseen saatavilla olevaan tieteelliseen tietoon todellisesta metsänkasvusta. Tämä luonnontieteelliseen nieluun pohjaava kanta on ollut julkinen ja perusteltu. Komission alustavissa laskelmissa oli toisenlainen lähtökohta: arviot perustuivat historiallisiin hakkuisiin, ja käytetty vertailukohta eli viitevuosijakso sattui olemaan Suomen kannalta epäedullinen.

Suomi ei pimitä myöskään aikeitaan kasvattaa hakkuita eikä sitäkään, että tämä pienentää hiilinielua. Hiilinielu ei kuitenkaan katoa vaan vain puolittuu, ja pitkällä aikavälillä palaa ennalleen. Tämä linjaus on perusteltu, jos voimme sen avulla saada kokonaisuutena paremman lopputuloksen: kotimaiseen bioenergiaan panostamalla voimme korvata ulkomaisia uusiutumattomia fossiilisia polttoaineita. Hassi sen sijaan väittää, että Suomi on ”tuhoamassa metsiään”, mikä on outo väite. Hiilinieluhan säilyy sentään 50-prosenttisena, mikä tarkoittaa, että metsien puunmäärä senkun kasvaa.

Tämä ei olisi tärkeää, ellei se olisi niin tärkeää – niin ympäristön kuin työpaikkojenkin kannalta. Eihän lisähakkuilla bioenergiaa tehdä kuin toissijaisesti, ja varsinainen tavoite on tehdä vaikkapa kartonkipakkauksia verkkokaupan tarpeisiin tai kokonaan uusia tuotteita. Bioenergia on sivutuote. Suomi on kestävän metsätalouden edelläkävijä, jolla on paljon opetettavaa muille.

Suomen ilmastoneuvottelijana toiminut Harri Laurikka puolustaa Suomen linjaa: “Suomen metsät eivät tuota päästöjä, vaan imevät joka vuosi hiiltä ilmakehästä – vuonna 2015 esimerkiksi 47 % kokonaispäästöistä, kun EU:n vastaava keskiarvo on luokkaa 10 %. EU:n ulkopuolella esim. Venäjällä nielu oli 2014 noin 19 % kokonaispäästöistä ja USA:n 11 %. Toisessa isossa metsämaassa, Kanadassa, hiilinielua ei ollut 2014 lainkaan, vaan metsäsektori oli noin 10 %:n suuruinen lisäpäästö muiden sektoreiden päälle. Arvostelijoiden mielestä nämä erot voi sivuuttaa ja Suomen on kasvatettava nieluaan seurauksista riippumatta.” Laurikka kuvaa hyvin sitä epäsuhtaa, että arvostelijat käyttäytyvät kuin koko ilmastotavoite olisi pienen Suomen harteilla.

Toisin kuin Hassi väittää, Suomi ei siis pimitä mitään päästölaskelmia eikä vaadi valkopesua, vaan on yksinkertaisesti eri mieltä kuin Hassi. Hassi pitää ilmeisesti Suomea kuitenkin niin toiskätisenä, että vaatii EU:lle mahdollisuutta pakottaa Suomi – niin mihin?

Share Button