Luontojärjestöt uutisoivat tänään, että maatalous- ja metsätalousministeri Kimmo Tiilikainen on päättänyt lopettaa ahman 35 vuotta jatkuneen rauhoituksen. Juuri voimaan astunut asetus mahdollistaa “poikkeusluvan myöntämisen kahdeksan ahman tappamiseen porovahinkoihin osoitettujen määrärahojen ylittymisen estämiseksi poronhoitoalueen pohjois- ja itäosissa kuluvan talven aikana.” Järjestöt vastustavat päätöstä.
Olen samaa mieltä luontojärjestöjen kanssa. Päätös on harkitsematon virhe. Ahma on Suomen luonnon kallisarvoinen aarre, eikä yhtäkään niistä pidä tappaa. Näky ahmasta luonnossa on niin harvinainen, että voitamme syrjäseudun luontoturismissa sen, mitä petovahinkokorvauksissa häviämme.
Samaisen matkailun kannalta myös poronhoito on todella tärkeä elinkeino, ja se vaatii paitsi arvostuksen myös suojelun. Jos on välttämätöntä, satsaus lisäbudjettiin petovahinkojen tullen on viisas investointi. Mutta siinä kohden minulla on myös lisäehdotus. On tiedossa, että muutamissa tapauksissa porovahinkojen tullen kiusaus käyttää samaa raatoa useampaan ilmoitukseen on ollut vastustamattoman suuri. Ahmattimainen käytös harmittaa rehellisiä poromiehiäkin. Maa- ja metsätalousministeriö voisi estää väärinkäytökset kohtuullisen helposti. Se voisi ilmoittaa, että vastaisuudessa petovahinkojen kohdalla tehdään satunnaisia DNA-tutkimuksiin pohjautuvia pistokokeita, ja väärinkäytöksiin syyllistynyt menettää korvausoikeutensa kokonaan. DNA-testi maksaa toki jonkin verran, mutta saattaisi maksaa itsensä takaisin. Jo pelkkä pistokokeen mahdollisuus voi tehdä sen.
Luonnon ystävänä ja metsästyskortin haltijana kehotan perumaan päätöksen. Ahmaa tulee yksinomaan suojella. Se on kansallisaarteemme.
