Blogi

30.tammikuu 2017 - 07:15

Mistä Post factum alkoi

Kun olin vastavalittu meppi, eräs kokeneempi suomalaiskollega neuvoi, miten selvitään työstä ympäristövaliokunnassa. Hän tunnusti, ettei juurikaan kuuntele muita lobbaajia kuin ympäristöjärjestöjä ja ministerineuvoston edustajia. ”Firmoilla on ketunhäntä kainalossa”, hän varoitteli. Tasapainoinen lainsäädäntö hoituisi ilman niitäkin.

Opin hyvin nopeasti, että neuvo oli puutteellinen. Kun ensimmäisen kerran huomasin ympäristöjärjestöjen jakavan väärää tietoa ja jatkavan sitä korjaamisenkin jälkeen, vihertävänluottavainen maailmankuvani sai kovan iskun.

Itse opin tällaisten pettymysten kautta, että poliitikon kannattaa kuunnella kaikkia tasaisesti ja säilyttää kriittisyytensä joka suuntaan. Kaikilla on intressinsä, ja useimmat taistelevat rahasta ja vaikutusvallasta. Eikä hyvänkään määrittely ole aina yksinkertaista. Reilua on, jos lobbaaja ilmaisee intressinsä avoimesti.

Kun nykyään puhutaan paljon totuudenjälkeisestä maailmasta, tekee mieli todeta, että havaintojeni mukaan juuri ympäristöjärjestöt raottelivat ovea tähän maailmaan. Faktoilla ei ollut väliä, jos tarkoitus oli hyvä.

Sama meno jatkuu, kovin panoksin. Olen pitkään ihmetellyt ympäristöväen bipolaarista poukkoilua. Kuinka alan toimijat voivat ikinä tehdä mitään järkeviä suunnitelmia, kun lainsäätäjät järjestöjä kuunnellessaan säntäilevät laidasta laitaan?

Tällä kertaa järjestöt iskevät rajusti bioenergiaa vastaan. Se on sitäkin erikoisempaa, kun ne itse olivat etunenässä edistämässä sen varsin holtitonta käyttöä. Kirjoitin vuonna 2008: ”Ja kun ne sitten joskus huomaavat uusiutuvien direktiivin uhkan metsille, veikkaan että ne kääntävät nopeasti takkinsa ja antavat ymmärtää, että ovat aina olleet kriittisiä biomassan käytölle.” Nyt kun näin on tapahtunut, ne sortuvat samalla valehteluun ja leimaamiseen. Tästä on hyvä esimerkki Birdlifen Black Book of Bioenergy –raportti, jota Metsäyhdistyksen Hannes Mäntyranta ruotii artikkelissaan jäätävän perusteellisesti. Käy ilmi, että palturi on kelvannut asian edistämisen keinoksi jälleen kerran: raportissa viitataan lähteisiin, joiden viesti on osin päinvastainen kuin raportin sanoma. Näin se antaa Suomen metsäpolitiikasta väärän kuvan, ja itse asiassa kuitenkin suosittelee toimenpiteiksi likimain juuri sitä metsäpolitiikkaa, jota Suomessa todellisuudessa harjoitetaan. On siis valitettavaa, että juuri Suomi joutuu maalitauluksi ollessaan vain vastuullinen. Aluksi sitä haukuttiin liian laimeasta bioenergian hyödyntämisestä, nyt liiallisesta.

Lähteiden harhaanjohtava käyttö ei ole uusi ilmiö ympäristöjärjestöissä. Greenpeace teki vuonna 2009 saman tempun kansanedustajille suunnatussa kampanjassaan Ydinvoima kuuluu historiaan. Väittäessään sotilas- ja siviiliydinteollisuuden tähänastisten päästöjen aiheuttavan jo yli miljoonan ihmisen kuoleman Greenpeace viittasi lähteenä YK:n ydinsäteilyn vaikutuksia käsittelevän tieteellisen komitean raporttiin. Tällaisia lukuja siteerattu lähde ei kuitenkaan esitä, vaan sen viesti on koko lailla toinen: raportin mukaan luonnon taustasäteily voi aiheuttaa kaksitoista tuhatta kertaa suuremman säteilyannoksen kuin ydinvoimaloista peräisin oleva säteily ihmisten elinympäristössä, ja lääketieteelliset tutkimuksetkin aiheuttavat kaksi tuhatta kertaa ydinvoimaa suuremman annoksen. Se mm. toteaa selväsanaisesti: “Ylivoimaisesti suurin altistus johtuu luonnon taustasäteilystä. Vuotuinen annos henkeä kohti on 2,4 mSv, ja vaihteluväli normaaleissa olosuhteissa on 1-10 mSv.”

Lähde: UNSCEAR 2000 REPORT Vol. I

Huono homma. Kuten on nähty, valehtelusta seuraa lisää valheita.

 

Share Button