Murhattu ministeri ja rikoslain musta aukko

Olen vuosia tehnyt ihmisoikeustyötä, ja yksi havaintoni on, että ihmisoikeuksien ongelmamaissa sorto perustuu usein rikoslain laajennettuun eli venytettyyn tulkintaan. Sellaiset laajennetut tulkinnat ovat ikään kuin ihmisoikeuksien musta aukko, johon saattaa solahtaa kuka tahansa.

Eri maissa tuo musta aukko on erilainen: Turkissa sen nimi on rikoslain artikla 301, joka koskee turkkilaisuuden halventamista ja jonka nimissä ihmisiä on toimitettu vankilaan hyvinkin kevyin perustein (esimerkkinä blogit Artikla 301 taas kerran   ja Purkka vei vankilaan Turkissa). Kiinassa ihmisiä sorretaan vetoamalla evil cult –käsitteeseen: esimerkiksi kristityt kuin Falun Gongin harjoittajatkin ovat saaneet vankila- ja kuolemantuomioita ilman mitään rikosta; jäsenyys uskonnollisessa yhteisössä riittää. Venäjällä yhteiskunnan vastainen toiminta on ollut tsaarin ajoista lähtien raskauttava peruste viedä erimieliseltä ihmisoikeudet ilman kunnon oikeudenkäyntiä. Ja monissa islamin maissa se on jumalanpilkkalaki, blasfemia.

Tällä viikolla toimin pääneuvottelijana päätöslauselmassa, joka nostaa esiin Pakistanin viimeaikaiset ihmisoikeusrikkomukset. Mainitsemme nimeltä avioparin, jolle langetettiin kuolemantuomio kaksi viikkoa sitten. Shafqat Emmanuelia ja Shagufta Kausaria syytetään profeetta Muhammedia pilkkaavan tekstiviestin lähettämisestä. Tuomitut kiistävät syytteen ja sanovat, että puhelin oli varastettu heiltä jo jokin aika ennen kyseistä tekstiviestiä.

Tapaus on tyypillinen: olen itse tavannut Pakistanissa useita saman kohtalon kärsineitä, joita kuolemantuomio tai vankila odottaa. Syy saatta olla kaikkea muuta kuin jumalanpilkkaan liittyvä; se voi esimerkiksi olla kateus tai halu raivata bisneskilpailija pois tieltä. Syytös jumalanpilkasta on raskauttava, eikä kunnon todisteita tarvita: usein riittää sana.

Ystäväni, vähemmistöministeri Shahbaz Bhatti oli yksi niistä, joka omisti elämänsä blasfemialain muutokselle. Hän halusi nimenomaan rajoittaa lain mielivaltaista eli laajennettua tulkintaa siten, että vain valtio voisi nostaa jumalanpilkkasyytteen yksilöä vastaan, ei toinen ihminen. Bhatti murhattiin autoonsa taistelunsa vuoksi. Samoin murhattiin kuvernööri Salman Taseer ja moni muu.

Bhatti oli hyvin tietoinen siitä, että hänen taistelunsa johtaa ennenaikaiseen kuolemaan; hän puhui siitä minulle ja muille ystävilleen usein. Hän oli hyvin varautunut siihen ja sanoi sen silti ainoaksi vaihtoehdokseen: “Tiedän että kuolen, mutta yritän sillä aikaa muuttaa lakeja oikeudenmukaisemmiksi niin paljon kuin ehdin. Minä kuolen, mutta laki jää, ja se pelastaa miljoonia henkiä.”

Kun nyt päätöslauselma tekee aiheen ajankohtaiseksi, haluan julkaista aiheeseen liittyvän videokommentin, jonka Shahbaz Bhatti halusi antaa minusta vuonna 2009 Suomessa käydessään. Voi olla outoa julkaista kuolleen ihmisen lausunto, mutta hän itse vaati sitä, kun ennakoi murhayrityksen onnistuvan ennen pitkää. Kerron Shahbaz Bhattista blogissani Veljeni on murhattu, joka on kirjoitettu hänen kuolinpäivänään 2.3.2011.

Bhattin työ jäi kesken. Mutta taistelu jatkuu. Sen on jatkuttava.

Kuvankaappaus 2014-4-15 kello 21.27.10

 

 

 

Share Button

15.huhtikuu 2014

22:10

1 kommenttia

  1. Päivitysilmoitus: alexander

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: