Eilen Helsingin kaupunginvaltuusto päätti äänin 77-5 sulkea rautatieaseman edessä olevan Kaivokadun henkilöautoliikenteeltä. Vastaan äänestivät vain perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit eli allekirjoittanut.
Kävelykadut ovat totta kai kivoja (paitsi Iso-Roba, joka on minusta ankeista ankein), mutta miksi en tällä kertaa innostunut?
Ensinnäkin hanketta perusteltiin mielestäni tavalla, joka toimisi Pariisissa ja Roomassa mutta ei Helsingissä. Olemme EU:n pohjoisin ja maailman toiseksi pohjoisin pääkaupunki, jossa kylmä viima, loska, räntä ja lumisade ovat arkea ison osan vuotta. Nyt aseman edustasta haaveillaan viihtyisää ensikosketusta Helsinkiin, paikkaa, joka olisi täynnä elämää ja viihtyisää oleilua. Haaveiltiin, että oltaisiin kuin ulkomailla – en ole varma kuinka järkevä argumentti se on, etenkin kun päätös samalla vaikeuttaa paikan saavutettavuutta yrittäjien kannalta. Vilkas yritystoimintahan sen lopulta saa aikaan, alkaako kaupunkikulttuuri kukoistaa.
Kriittisyyteni liittyy siis liikenteen sujuvuuteen, keskustan elinvoimaan, turvallisuuteen ja taloudellisiin vaikutuksiin. Kaivokatu on ollut keskeinen poikittaisen (itä-länsi) liikenteen väylä rautatieaseman edustalla. Sen sulkeminen siirtää liikennettä Esplanadeille ja muille kaduille (arvioitu +30 % liikennemäärä Esplanadeilla ruuhka-aikana). Tämä pahentaa ruuhkia erityisesti huolto-, jakelu-, taksi-, bussi- ja pelastusliikenteessä. Vaikutukset ulottuvat laajemmalle keskustaan (esim. Kruununhaka, Katajanokka, Punavuori, Eira). Meillä on jo paljon remontteja (Kaivokatu + Esplanadit + muita), joten sulku lisää kaaosta ja pidentää matka-aikoja useilla minuuteilla. Ilman riittävää vaihtoehtoa, kuten huoltotunnelin läpiajo, tämä on lyhytnäköistä.
Yrittäjät ja kauppakamari mutta myös tavalliset asukkaat ovat vastustaneet päätöstä. Heikompi autosaavutettavuus vähentää asiointia, työssäkäyntiä ja matkailua. Keskusta näivettyy, kun yritykset kärsivät liikevaihdon laskusta.
Rautatieaseman yleinen saavutettavuus todennäköisesti mutkistuu tavallisen helsinkiläisen kannalta, joka vie tai hakee omaistaan asemalle. Samoin on liikkumisesteisten kohdalla.
On vaikea olla näkemättä tätä ideologisena päätöksenä, joka näkee yksityisautoilun pahana eikä näin ollen tunnista kaupunkilaisten eri tarpeita eri elämäntilanteissa. Keskusta tarvitsee tasapainoa kaikille kulkumuodoille, ei vain joukkoliikenteelle ja pyörille.
Autoton Kaivokatu ei välttämättä paranna viihtyisyyttä eikä turvallisuuttakaan: Raitiovaunujen ja pyöräteiden määrä tuplaantuu, mikä lisää risteysriskejä jalankulkijoille. Ei ole mitään takeita siitä, että paikasta tulisi sympaattisempi Helsinki-olohuone.
Liikenne ei katoa, vaan siirtyy muualle. Kokonaispäästöt ja melu voivat jopa kasvaa pidempien reittien takia. Sulku luo esteen keskelle kaupunkia eikä tee alueesta avointa tai esteetöntä.
Näen päätöksen osana laajempaa autovastaista politiikkaa, joka priorisoi ideologiaa sujuvan arjen ja talouden edelle. Vaikutukset näkyvät erityisesti ruuhkahuippujen aikaan, yrittäjille ja esimerkiksi sellaisille liikuntaesteisille, joiden on hankala käyttää joukkoliikennettä.
Ps. Perusteluni ovat melko samanlaisia kuin kokoomuksella. Osan luin jopa heidän sivuiltaan. Ero on vain siinä, että minä otin ne vakavasti. Vuonna 2019 kokoomus mainosti sloganilla ”Autot kuuluvat teille.” Sillä on aivan erinomainen mainostoimisto, mutta muu mietityttää kovasti.
