”Aatepaatos, sillä sisällissotaa petaa!”
Aloitan palindromilla sen kunniaksi, että tänään on vuoden täydellisin palindromipäivä, eli molempiperoisten sanojen tai lauseiden päivä: 12.02.2021. Palindromi ei ole vain suomalainen keksintö, sana tulee kreikan kielestä: sanoja ja lauseita on luettu etu- ja takaperin eli molemminperin jo antiikin Kreikassa ja Roomassa.
Itse palindromi on nyt aiheeltaan vakava. Keskiviikon 10.02.21 lähetekeskustelu hallituksen esityksestä Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä oli kiusallista kuunneltavaa. Jos olisin ollut kymmenen vuotta pois Suomesta ja palannut, tai vaikkapa koomassa ja herännyt, en olisi uskonut sitä paatosta todelliseksi. Paatos ei koskaan lupaa hyvää.
Ei ole kuin kaksi vuotta siitä, kun kaikki puolueet laidasta laitaan ilmoittivat, ettei yhteisvastuullinen velka niille käy. Se on ollut EU-politiikkamme perusta ja lähtökohta: jokainen vastaa taloudestaan. Nyt hallitus suorastaan paheksuu niitä, jotka kehtaavat muistuttaa tästä. He syyttävät kriitikkoja persuilusta ja populismista. Samaan aikaan he esiintyvät kuin klassiset populistit ja esittävät, ettei mitään vaihtoehtoja neuvotellulle elvytyspaketille ole. Muuten Euroopan yhtenäisyys on vaarassa ja talous romahtaa.
Jopa Suomen maatalous on vaarassa, jos Keskustaa pitäisi uskoa. Kurvinen antoi varoituksen maaseudun pirtteihin: ”Jos elvytyspaketti kaatuu, kaatuvat myös maataloustuet. Kyse on siitä, kuinka paljon Suomi saa tukea aluekehitykseen ja uuteen yrittäjyyteen, kuinka paljon maakuntiin ja maaseudulle tukea.”
He saivat vakuuttumaan ainakin Ylen toimittajan, joka uutisissa (sic!) kohdassa 03:30alkoi ohjeistaa kokoomusta: ”Kokoomus katsoo olevansa Suomen johtava Eurooppa-puolue, ja olisi tietysti skandaali, jos se ei kannattaisi tätä EU:n elvytysrahastoa, joka on hanke, jolla taataan, että EU pysyy yhtenäisenä ja että talous elpyy. Ja katsotaan, miten Kokoomus tässä nyt sitten tulee venkoilemaan. Tänään ei vielä oikein kuultu, että onko se puolesta, onko se vastaan. Ainakin se puhuu tuon tiukan talouskurin tai tiukan taloudenpidon puolesta ja siitä, että kaikkien olisi edelleen vastattava omista veloistaan. Sen mielestä tämä paketti on valmisteltu huonosti.” Seuraavaksi hän alkoi voivotella perussuomalaisia: ”Mutta tosi helppoa tämän paketin vastustaminen sen sijaan on perussuomalaisille. Kukaan ei varmaan odotakaan, että perussuomalaiset näkisivät tässä hyviä puolia, sitä eivät varmaan heidän kannattajansakaan odota, eikä heiltä todennäköisesti odoteta ratkaisuja siihen, että miten Eurooppa tästä yhdessä elpyisi. Tänään perussuomalaiset oli vähän sillä mielellä, että tämä on tällainen liittovaltiojuoni: EU käyttää koronaa hyväksi rakentaakseen liittovaltiota ja yhteistä velkaa, ja näihin väitteisiin hallitus sitten yrittää vastata ja selittää, miksi Suomen pitää tukea tai panna rahat tähän EU-pakettiin, Suomihan siis maksaa siitä vähän enemmän kuin saa suoraa hyötyä.”
Mitä tästä sanoisi? Tuli elävästi mieleen tarhanopettaja, joka vanhempainillassa kuvaa, millaisia hassuja leikkejä ja venkoiluja lapset ovat viime aikoina keksineet, ja mitä heille pitäisi kuitenkin nyt tosielämästä opettaa.
Kokoomus piti täysistunnossa sarjan puheita, joiden viesti oli yhtenäinen: EU:ta ja yhteistyötä kannatetaan mutta paketti on huonosti neuvoteltu ja vie EU:ta väärään suuntaan. Hallitus ei ole kyennyt vakuuttamaan siitä, miten päästään takaisin Unionin normaaliin velkavastuuperiaatteeseen, jossa jokainen maa vastaa omasta taloudestaan. Hallitus ei myöskään vastaa ydinkysymykseen, mitä tapahtuu talouspolitiikan oikeudellisille periaatteille, kun tiedetään, että jotkut pitävät järjestelmää jo nyt pysyvänä. Todellinen EU:n ystävä on luonnollisesti huolestunut siitä, mille tielle tämä paketti johtaa.
Kun Kokoomus näitä kysyi, hallitus ohitti asian. Vastaukset liittyivät pääasiassa siihen, oliko rahojen jakoperuste se mistä oli eduskunnassa sovittu.
Hallituspuolueiden suunnalta tuli myös melkoisia ylilyöntejä: Keskustan Kurvinensanoi, että ”hyvin hähmäiseksi jää sekä kokoomuksen että perussuomalaisten kanta, kannattavatko he ylipäänsä edes EU:ssa kuulumista.”
Ministeri Tuppurainen syytti: ”Herättää kysymyksiä myös tämä Kokoomuksen kangertelu. Teidän Eurooppa-linjanne on nyt tässä huojuva talo. Millä linjalla te olette? Vieläkö te olette sisarpuolueenne Merkelin linjoilla vai lähestyttekö kenties jotain vieraampaa linjaa, jotain sellaista, joka hakee itselleen uutta polttoainetta EU-kriittisyydestä.”
Keskustan Ovaska: ”Kokoomus on ehkä ollut tämän maan EU-myönteisin puolue mutta kun näitä puheenvuoroja kuuntelee, niin ei ole sitä enää—näyttää siltä, että on pakko olla perussuomalaisten kyljessä.”
Kokoomus on nyt esittänyt hyviä kysymyksiä, jotka huolettavat monia suomalaisia. Se on saanut niiden vuoksi kohtuuttoman leiman.
Edellyttävätkö demarit vakavissaan, että Kokoomuksen ainoa oikea paikka on Merkelin kyljessä? Aivot narikkaan ja Angelan syliin?
Jos jotakin olen politiikassa oppinut, niin sen, että vaihtoehtoja on aina useampia. Toisekseen kaikissa päätöksissä on aina vähintään kahdenlaisia vaikutuksia, hyviä ja huonoja. Ne huonot pitää tiedostaa ja minimoida. Jyrkkyys ja ehdottomuus ei yleensä auta luoviin ratkaisuihin.
Lopetetaan palindromiin: ”Au, paisuu hokkuspokkusukko-PS. Ukko huusi apua.”
