Ensi alkuun huomautus niille, jotka ovat sitä mieltä, ettei aikuinen saa korjata teini-ikäisen käsityksiä maailmasta. Kyllä saa, siihen perustuu muun muassa koulutuksen idea. Kun arvostan ihmistä, otan hänen viestinsä vakavasti. Kuten hän itse toivoo, en puutu hänen ulkoisiin ominaisuuksiinsa enkä vähättele hänen ikäänsä, koska hänellä on viesti; viesti on pääasia, ja sen hän tahtoo esiin. Ja kun kommentoin sen viestin sisältöä, ei teini-ikäinenkään – tai hänen kannattajansa – saa yhtäkkiä alkaa vedota ikäänsä. Nuori ja muori ovat samalla viivalla, kun yhteiskunnallisen keskustelun alueelle on lähdetty. Perseen pitää kestää merivettä.
Syyskuussa 2019 New Yorkin ilmastokokouksessa pitämässään puheessa Greta Thunberg sanoi, että jos ihmiskunta todella ymmärtää ilmastonmuutoksen tieteellisen puolen eikä sittenkään ryhdy toimenpiteisiin, olemme ”pahoja”. Tämän hän perusteli sillä, että ”ihmiset kuolevat”. Hän jatkoi kertoen, mitä meidän tulee tehdä: vuoteen 2028 mennessä kaikki fossiiliset on ajettava alas.
Ajattelin heti sen kuullessani, että kukaan ei ole ehkä kertonut tälle ihmiselle, miksi fossiiiliseen energiaan aikanaan turvauduttiin. Ajatushautomo Copenhagen Consensus Centerin johtaja Björn Lomborg kiinnitti huomiota samaan. Ihmiskunta ei ole päästänyt kasvihuonekaasuja ilmaan pahuuttaan. Itse asiassa ihmiskunta on päästänyt niitä samasta syystä, josta Greta kantaa huolta: muuten ”ihmiset kuolevat”. Vielä sata vuotta sitten tämä oli ihmiselon arkea meilläkin; monet kuolivat energian puutteessa, ja kylmyys on aina tappanut enemmän kuin lämpö. Fossiilinen energia teki elämästä turvallisempaa ja helpompaa, kun suurta osaa päivästä ei tarvinnut ensin käyttää polttopuiden keräämiseen ja sitten hengittää terveydelle vaarallista savua keittoastian äärellä. Eliniänodote kaksinkertaistui, lapsikuolemat vähenivät, voimavaroja vapautui, saimme valoa, ravintoa, liikkumisvälineitä, mahdollisuuksia. Viimeisen 25 vuoden aikana miljardi ihmistä on noussut köyhyydestä fossiilisen energian avulla. Se ei ole ollut pahuutta, päinvastoin.
Ja tässä on se ongelma: fossiilisen energian lopetus vuoteen 2028 on mahdotonta. Se saattaa joten kuten olla mahdollista vielä meillä, mutta globaalisti ajatus on mahdoton. Puhdas energia ei ole vielä siinä kehitysvaiheessa, että se voisi syrjäyttää fossiilisen ja tyydyttää ihmiskunnan energiantarpeen; auringon ja tuulen osuus on vasta kaksi prosenttia kokonaisenergian tuotannosta. On hyvä, että määrätietoisesti etsimme fossiilisille korvaajia. Fossiilisen energian pakotettu alasajo näin tiukassa aikataulussa on kuitenkin hengenvaarallinen: se aiheuttaisi todellisen globaalin katastrofin, massakuolemia ja tuomitsisi ihmiskunnan takaisin köyhyyteen. Juuri tästä syystä kehitysmaat haluavat lisää fossiilista energiaa, koska ihmisiä halutaan nostaa köyhyydestä yhä.
Thunbergin näkemys ilmastonmuutoksesta maailmanloppuna tai sukupuuttoon kuolemisena ei saa tukea ainakaan IPCC:n raporteista, kun niiden tieteellisiä osia lukee. Mitä tulee väitteeseen, että ihmiset kuolevat, on hyvä tiedostaa mittasuhteet. Sata vuotta sitten säihin liittyvät katastrofit tappoivat puoli miljoonaa ihmistä joka vuosi. ”Tänään, nousevista lämpötiloista huolimatta, mutta sen ansiosta, että meillä on vähemmän köyhyyttä ja enemmän sopeutumiskykyä, kuivuudet, tulvat, hurrikaanit ja äärimmäiset lämpötilat tappavat vain 20 000 ihmistä vuodessa – 95 prosenttia vähemmän. Tämä on moraalisesti kiitettävä saavutus”, Lomborg sanoo.
Thunberg sanoi, että jos emme irtaudu fossiilisista 2028 mennessä, nuori sukupolvi ei anna sitä koskaan anteeksi. Tätä Lomborg pitää rikkaan maailman sokeana pisteenä; emme ymmärrä enää tavoitella sitä, mitä meillä jo on. Kun YK kysyi kymmeneltä miljoonalta ihmiseltä ympäri maailmaa, mitä he pitävät tärkeimpänä tavoitteena, kärkeen nousivat terveys, koulutus, työpaikat, korruption ehkäisy ja ravitsemus. Ihmiset halusivat, etteivät heidän lapsensa kuole tauteihin tai nälkään ja että he saavat kunnollisen koulutuksen. Ilmasto tuli kuudentoista annetun vaihtoehdon joukosta viimeisenä. Se ei tarkoita, etteikö se olisi tärkeä vaan että suurimmalle osalle ihmiskuntaa monet asiat ovat paljon pakottavampia. Ongelma on, että tällä hetkellä ilmastokysymys syö ja ohittaa nämä monet tärkeät kysymykset. Se ei ole oikein, ja sitä ei ehkä anneta anteeksi.
Tarvitsemme puhdasta vähähiilistä energiaa, joka voittaa fossiiliset polttoaineet, ja johon kaikki haluavat siirtyä, Kiina ja Intia mukaan lukien. Se tarkoittaa dramaattista panostusta energiatutkimukseen ja kehitystyöhön. Nimenomaan siinä olemme viime vuosina raskaasti epäonnistuneet ja juuri siksi että aktivistit ovat vaatineet tuloksia, ennen kuin ne ovat valmiita. Kun tavoitteisiin on menty väkisin, se on kääntynyt usein ympäristöä vastaan. Puuenergian raivokas lisääminen EU:ssa ilmastotavoitteisiin pääsemiseksi oli tällainen harha-askel. Toinen oli satojen miljardien tuhlaaminen tehottomiin versioihin tuulivoimasta ja aurinkoenergiasta; se panostus teki kyllä monista miljonäärejä mutta ei ollut verorahojen vastuullista panostusta tulevaisuuden energiaan.
Thonbergin viestissä on kuitenkin tärkeä ydin, jota tulee kuunnella ja kunnioittaa. Sairas ahneus tuhoaa maailmamme. Ahne ja lyhytnäköinen voitontavoittelu, sen salliminen ja siihen tottuminen, tuhoaa koko ajan syövän lailla yhteiskuntaa ja kaikkea mitä teemme. Olemme sallineet kapitalismista syntyä kupla- ja keinotteluversion, joka ei enää kerrytä hyvinvointia eikä palkitse työtä. Vuosikymmenien ajan olimme tottuneet siihen, että markkinatalous palvelee hyvinvointivaltiota ja lisää hyvinvointia maailmassa, mutta nyt näyttää siltä, että näin ei välttämättä tapahdukaan. Viime aikoina talouskasvusta ovat hyötyneet eniten pääomatulojen saajat, ei palkansaajat.
Olemme tottuneet tähän kaikkeen, ottaneet sen annettuna. On välttämätöntä havahtua, miten kaukana olemme siitä, mitä markkinatalouden ja kapitalismin piti olla. Pelkään pahoin, ettei tämä ole puoluepoliittinen kysymys. Olemme kaikki yhtä sokeita.
