Sanavalinnat voivat olla kieroja. Kun puhumme Fukushiman katastrofista, siihen liittyvät mielikuvat kymmenistä tuhansista tsunamin uhreista Japanissa. Tätä mielikuvaa on hyödynnetty estottomasti poliittisesti ja taloudellisesti. Totuus on, että ydinvoima selvisi historian pahimmasta stressitestistä verrattain hyvin.
Kuun vaihteessa olen lähdössä puhujaksi kahteen eri energia- ja ilmastokokoukseen Japaniin. Siitä tuli mieleeni kirjoittaa katsaus, mitä Japanin energiapaletille on tapahtunut vuoden 2011 tsunamin jälkeen. Yleensä tällaisessa yhteydessä käytetään ilmaisua “Fukushiman katastrofi”, mutta on syytä todeta, että ydinvoimalaonnettomuus osoittautui aikoinaan vaatimattomaksi. Varsinainen katastrofi oli tsunami, jonka aiheutti Japanin historian voimakkain maanjäristys 11. maaliskuuta 2011. Maanjäristyksen ja tsunamin tuloksena tiet, sillat, rautatiet ja rakennukset romahtivat. Uhriluvuksi tuli noin 30 000 henkeä. Sen sijaan yksikään ihminen ei kuollut ydinvoimalaonnettomuudessa, sillä nekin kaksi henkilöä, jotka kuolivat Fukushiman Dai-ichi -voimalassa, eivät kuolleet säteilyaltistukseen vaan tsunamiin. Kolmas työtekijä kuoli sydänkohtaukseen pelastustöiden aikana. Ylivoimaisesti suurin harmi koitui evakuoinneista.
On traagista, että tuo tapahtuma, maanjäristys ja sitä seurannut tsunami on jäänyt historiaan Fukushima-nimisenä, sillä ydinvoimalat selvisivät katastrofista parhaiten, siinä missä muu infra sortui kuin korttitalo.
Japanissa tehtiin heti kunnianhimoiset suunnitelmat maan energiantuotannon uudistamisesta uusiutuvan energian suuntaan. Mikä on tilanne nyt? Sama kuin Euroopassa: ydinvoiman alasajo merkitsee fossiilisen energian osuuden kasvua. Fossiilisen energian osuus Japanissa on noussut 54 prosentista 75 prosenttiin.
Wall Street Journal on tehnyt aiheesta kiinnostavan katsauksen. Sen mukaan into uusiutuvaan energiaan siirtymiseen on hiipunut ja hiilivoimaloiden määrä on voimakkaassa kasvussa. Maalämmön turvallisuutta on epäilty, tuulesta ei pidetä, ja uusiutuvat ovat osoittautuneet kalliiksi samalla kun fossiilinen energia on halpaa. Uusiutuvista parhaiten on pärjännyt aurinkoenergia, mutta viime aikoina useat aurinkoenergian valmistajat ovat ajautuneet konkursseihin kun alkuvaiheen runsaista tukimuodoista on luovuttu. Tuissa oli pakko perääntyä, sillä voimakkaasti vaihteleva energiamuoto vaaransi sähköverkon toiminnan. Myös kuluttajat asentavat entistä vähemmän aurinkopaneeleja koteihinsa. Maalämpö olisi sattumasähköä tuulta ja aurinkoa luotettavampi energiamuoto, mutta yhtenä ongelmana on pidetty sen edellyttämien porausten mahdollisia haittavaikutuksia pohjavedelle.
Monet analyytikot ennustavatkin ydinvoimalle uutta nousua.
En voi välttyä ihmettelemästä, miten kovaa hintaa ihmiskuntana maksamme siitä, että ydinvoimasta tehtiin pelottava peikko. Syy siihen ei ollut energiamuodossa vaan politiikassa, joka perustuu mittakaavavirheiden systemaattiseen tehtailuun. Tilastojen valossa ydinvoima olisi yhä turvallisin ja puhtain energiamuoto. Tahtoo tai ei, sen vastustaja heiluttaa käytännössä fossiilisen energian lippua.
