Kokoomuksen odotettu energiapamfletti julkaistiin tänään. En tee tätä ulostuloa mielelläni, mutta en voi olla hiljaa – monien hyvien kokoomuslaisten tähden, joilta on nyt pudonnut leuka alas. Kysyn: eikö meillä vieläkään mene tarpeeksi huonosti, kun veronmaksajien rahoja voi edelleen vetää vessanpöntöstä alas – tai heittää tuuleen?
Kokoomuksen raportissa on paljon hyvää ja se ansaitsee reilun käsittelyn. Palaan siihen myöhemmin. Mutta mennään suomalaiskansallisesti epäkohtien kautta sillä tämä on graavi sellainen. Raportti esittää tuulivoiman osuutta nostettavaksi 10 terawattituntiin vuoteen 2030 mennessä. Kun vertailulukuna on vuoden 2013 tilastotieto, se tarkoittaa tuulivoiman kohdalla 1233,3 prosentin lisäystä 17 vuodessa. Tiedän kyllä, että luku on nykyhallituksen energia- ja ilmastostrategiassa. Sen saattoi arvatakin, koska vihreät ovat olleet siihen vaikuttamassa. Mutta että Kokoomus esittää saman omassa ohjelmassaan, on aivan eri lailla raskauttava seikka.
Tässä on hassutettu humanistipoliitikkoja taas pahemman kerran, jotta Euroopan tuottoisin bisnes voisi jatkua veronmaksajien kustantamana. Kymmenen terawattituntia ei näet mahdu millään niihin laskelmiin, joissa on sitouduttu rakentamaan n. 2,5 gigawatin nimellisteho tuetusti. Nyt suunnitteilla on luulivoimaa.
Raportin laatija Harri Jaskari sanoo, että luku ei ole hänen ohjelmaluonnoksestaan eikä hän sitä allekirjoittanut. En toisin sanoen tiedä kuka sen takana on, mutta minun on pakko sanoa, että nimenomaan kokoomuslaisuuttani olen tällaista tuhlaamista ja ympäristöhaaskausta vastaan.
En vastusta tuulivoimaa silloin, kun se on järkevässä käytössä ja maksaa itsensä – eihän mitään energiamuotoa ole syytä vastustaa, jos se on kannattavaa, tehokasta ja turvallista. Valitettavasti tuulivoima ei meillä aina täytä näitä edellytyksiä. Koko kuvio perustuu siihen, että tuulivoimasta tehdään kannattavaa ylisuurilla syöttötariffeilla. Kaupan päälle saamme vielä melu- ja maisemahaitan, migreenit ja asuntojen arvon alenemisen, eivätkä päästötkään vähene.
Ylipäätään ei ole järkevä asettaa teknologiakohtaisia tavoitteita etenkään sitovasti. Minun mielestäni on varsin rohkeaa esittää joku tuulivoimaluku tavoitteeksi ellei ole valmis kertomaan, että se tarvitsee yhteiskunnan rahaa. Ja on aika rohkeaa tässä taloustilanteessa ajatella, että 300 miljoonaa vuodessa nousevaan tukitasoon vielä lisätään jotain päälle. Silloin esittäjä ilmaisee myös valmiutensa antaa sille tukea.
Kun katsotaan, kuinka paljon tuulivoiman tuotantoa on nyt sitouduttu tukemaan, voi nopeana laskuharjoituksena päätellä, että jokainen ennen vuotta 2021 käynnistyvä tuulimylly saa jokaiselle tuottamalleen megawattitunnille takuuhinnan 83,5 € seuraavaksi 12 vuodeksi. Kun markkinahinta pyörii nyt 30 €/MWh:n tasolla, tuki on siis noin 50 €/MWh. Jos sähkön hinta pysyy nykyisellä matalalla tasolla, Suomen valtio eli veronmaksajat tukevat tuulivoiman tuotantoa (10 TWh) vuonna 2030 vuosittain 10 TWh * 50 €/MWh = 500 milj. eurolla.
Ja suoraan sanoen, tuo 10 terawattitunnin laskelma kääntyy tavoitettaan vastaan. Poliittisestihan on sitouduttu tukemaan tuulivoimaa 2,5 GW nimellistehon määrään saakka. Keskimäärin sellaisesta nimellisestä kapasiteetista saadaan irti noin 20-25 % eli noin 0,5 – 0,6 GW. Koska tuulivoiman säätövoimaksi tarvitsemaa vesivoimaa on Suomessa vain noin 3 GW, tuulivoimaa ei siten ole käytännössä mahdollista lisätä yli 2,5 GW turvautumatta tuontisähköön, mikä lisäisi sen jo nyt huomattavaa osuutta. Jos taas säätövoimana ei käytetä vesivoimaa, mitä me sanomme päästöttömyydestä? Näin ollen maksimiarvo, mitä me tuulivoimasta voisimme saada, on noin 4, korkeintaan 6 terawattituntia. 10 terawattitunnin tavoite tarkoittaisi rakennettua tuulivoimaa noin 5 GW edestä. Miettikää mitä se tarkoittaa tuulimyllyinä.
Kokoomuksen energiapamfletissa on myös paljon hyvää ja se ansaitsee huomion, joten palaan siihen. Tämä oli nopea reaktio asiaan, sillä toivon, ettei tämä ajattelematon linjaus leimaa Kokoomusta enemmän kuin on kohtuus.