Arvoisa puheenjohtaja
Liha ja karjankasvatus on pantu ilmastonäkökulmasta huonoon valoon, ja haluan tuoda yhden näkökulman sen taustalla olevista ilmastoväitteistä. Jotkut näistä väitteistä kaipaavat kriittistä tarkastelua, koska niihin on jäänyt historiallisia rönsyjä.
Eräs perusväite taustalla oli pitkään, että ruoan tuotanto tuottaisi enemmän kasvihuonekaasuja kuin vaikkapa koko kuljetussektori. Tämä tieto oli perätön, mutta silti se on johtanut useisiin vinoutuneisiin politiikkasuosituksiin.
Miten väärinkäsitys ruoantuotannon rinnastettavuudesta liikenteeseen syntyi? Vuonna 2006 YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO julkisti tutkimuksen otsikolla Livestock’s Long Shadow, joka sai kansainvälistä huomiota. Tutkimus esitti, että karjankasvatus tuotti 18 % maailman kasvihuonekaasupäästöistä. YK-virasto veti silloin johtopäätöksen, että karjankasvatus tekisi harmia enemmän kuin koko kuljetussektori yhteensä. Väite oli väärä, ja FAO:n raportin kirjoittaja korjasikin sen myöhemmin. Virhe syntyi, kun FAO:n analyytikot olivat käyttäneet erittäin kattavaa elinkaarianalyysiä tutkiessaan karjankasvatuksen ilmastovaikutuksia, mutta eivät soveltaneet enää samaa metodia liikennettä analysoidessaan, vertailun vääristyessä.
Maatalouden kohdalla otettiin huomioon kaikki päästöt maankäytön muutoksista lannoitteiden valmistukseen, rehun kasvattamiseen ja eläinten röyhtäilyyn ja ulostamiseen, mutta liikenteen kohdalla vain auton pakoputken päästöt, ei esimerkiksi liikenteen vaatiman infran rakentamista ja huoltoa, kuten teitä ja siltoja. FAO korjasi sittemmin väärän rinnastuksensa, mutta se jäi elämään ilmastoaktivistien argumentaatioon, ja leimasi liikaa lihaa.
Tuleeko sitten lihansyönnin rajoittamisesta merkittävä apu ilmastolle? Tilanne vaihtelee eri maissa olosuhteiden mukaan. Sen merkitys on oletettua vähäisempi koska maatalouden kehittyessä tehokkaammaksi alan energiaintensiivisyys on pienentynyt, kuten FAO:n omat tilastot osoittavat. Sama kehitys on myös Suomessa, jossa kehitetään koko ajan ilmastoystävällisiä ratkaisuja. Suurin ilmastoetu Suomen naudanlihan tuotannossa on soijaton rehu. Toinen merkittävä tekijä on yhdistelmätuotanto eli se, että lypsylehmien liha syödään. Mitä lyhyempi hankintaketju on, sen helpompi vastuullisuutta on arvioida. Kotimainen liha on ympäristön kannalta hyvä valinta. Lisäksi huoltovarmuus on meille poikkeuksellisen vakava asia.
Lihan poisjättäminen todella laskisi kasvihuonekaasupäästöjä hieman. Mutta se on sanottava, ettei ravitsemussuositusten viesti ole mikään yksiselitteinen, pyramidit ovat keikahdelleet, eikä tiede ole suinkaan valmis. Saman kalorimäärän ihminen saisi kyllä vähemmällä maa-alalla, jos käyttäisimme vain kasviksia. Toisaalta samaan ravintoarvoon olisi selvästi vaikeampi päästä – lihan poisjättäminen saattaa olla haitallista ravitsemukselliselta kannalta. Monet kasvit esimerkiksi sisältävät selluloosaa, jota ihminen ei voi käyttää ravintona. Sen sijaan eläimet voivat hajottaa senkin osan ruoansulatuksessaan. Karjankasvatus on toisin sanoen tapa nostaa maatalouden ravitsemuksellista ja taloudellista arvoa.
En ollenkaan tahtoisi asettaa lihaa ja kasviksia vastakkain, molempia tarvitaan. Koska liha on ravintopitoisempaa kuin kasvisvaihtoehdot, ja koska eläimet voivat syödä sellaista mitä ihminen ei voi, lihantuotannolla on yhä perusteltu paikkansa. Ja jos kasvisruoan voimakas suosiminen johtaa käytännössä ruokahävikkiin, sitäkin seikkaa tulee tarkastella ympäristönäkökulmasta.
