Karkkipäivä: Pariisia suomeksi

13.12.2015

Me ihmislapset olemme herttaisia. Kai se on luonteessamme, että tarvitsemme joskus leppoisia päiviä, jolloin lakkaamme ajattelemasta maailman murheita ja nimitämme mustan valkoiseksi ja huonon hyväksi – muuten sitä stressaantuisi liikaa. Aivan kuten tarvitaan saunapäiviä, karkkipäiviä ja leffailtoja.

Lauantaina maailmalla oli sellainen kollektiivinen helpotuksen päivä. Kun oli tiristetty muutama kyynelkin, oli hyvä viettää hetki, jolloin kaikki saivat hetken tuntea sankaruutta: me teimme sen.

Lähes kaikki tahot ylistivät lauantai-iltana Pariisin sopimusta. Siinä oli jotakin hyvin kummallista. Keskenään erimieliset olivat yhtäkkiä kaikki tyytyväisiä. Mikä se sellainen sopimus on?

Anteeksi, että olen ilonpilaaja, mutta muutama tosiseikka on tarpeen tuoda esiin.

Mitä päästövähennyksiin tulee, kyseessä ei ole laillisesti yhtään sen sitovampi esitys kuin jos minä toivotan teille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta.

Päästövähennysten suhteen kukin maa tai maaryhmä sai lausua oman tavoitteensa eikä niitä rangaista siitä, jos niihin ei päästä. Lausutut tavoitteet eivät edusta mitään sellaista, jota voisi kutsua tasaisemmaksi pelikentäksi, vaikka ympäristöministerimme ehtikin kehaista näin. Kun EU lupaa leikata päästöjä 40% vuoden 1990 tasoon nähden, samaan viitevuoteen verrattuna Venäjä saa kasvattaa saman verran, Intia ja Kiina taittavat päästökasvunsa vasta 2030, ja USA lupaa leikata noin 15 %, jos verrokkivuotena on sama EU:n 1990.

Syy ei-sitovuuteen oli ennen muuta USA. Kun Kioton sopimus kaatui USA:n osalta aikoinaan siihen, ettei sitä edustajainhuoneessa koskaan ratifioitu, ei Obaman hallinto halunnut enää riskeerata tätä sulkaa hatussaan. Varsinaisesta sopimuksesta (agreement) , joka on päätöksen (decision) liittenä, tehtiin niin epäkonkreettinen ja ei-sitova, ettei sitä tarvitse alistaa poliitikoille vaan hyväksyntä on hoidettavissa ympäristöviraston virkamiestyönä.

Syntynyt sopimus sopii kaikille siksi, että siinä sanotaan kaikki, mutta velvoitetaan sitovasti vain vähän. Niinpä jokainen näkee siellä jotain hyvää.

Ehdotus kelpaa Kiinalle ja Intialle, jotka aikovat rakentaa runsaasti hiilivoimaa tulevina vuosina. Ne voivat elää esityksen kanssa hyvin, etenkin kun ne lasketaan yhä edelleen kehitysmaiksi, joiden vain toivotaan vähentävän päästöjään saamiensa avustusten turvin. Kehittyvät maat joutuivat tyytymään vain ei-sitovaan poliittiseen lupaukseen rahoituksesta, mutta toisaalta eivät joutuneet sopimuksessa sitoutumaan päästövähennyksiin.

Ehdotus kelpaa USA:lle, sillä päätöksen toivotus sadan miljardin vuotuisesta ilmastorahoituksesta ei sido heitä laillisesti. Liuskekaasu auttaa pääsemään vaatimattomiin vähennystavoitteisiin tuskatta.

Ehdotus kelpaa ympäristöjärjestöille ja vihreille, koska siinä mainittu lämpötilatavoite on kunnianhimoinen, ja sitoo periaatteessa niitä, jotka ottavat päätöksen vakavasti. Syntyneen sovun avulla ne pyrkivät luomaan vaikutelman, että meillä on laillisesti sitova, kattava globaali sopimus, ja EU:n tavoitteita voidaan näin entisestään tiukentaa. Osasin sitä jo odottaakin, eikä sitä tarvinnut tehdä  kauan. ”Nyt on hyvä paikka EU:lla ja Suomella pohtia, pitäisikö nykyisiä päästötavoitteita myös meillä korottaa”, sanoi Sitran Oras Tynkkynen heti Pariisista paikan päältä. Jos tästä pitäisi vielä tiukentaa omaa tavoitettamme, vaarantaisimme maailman puhtaimman tuotannon olemassaolon, eikä ilmasto sellaisesta hyötyisi.

Ehdotus kelpaa elinkeinoelämälle, koska se toivoo, että päätös vauhdittaisi selkeämpiä hiilimarkkinoita ja puhtaan teknologian edistämistä. Teollisuus tarvitsee ennustettavuutta investointien kannalta, ja tieto suunnasta on tervetullut.

Tulevaan ilmastoon maailmanhistorian kalleimmalla sopimuksella ei ole vaikutusta. Lausuttujen tavoitteiden ja lausuttujen sitoumusten välillä on valtava kuilu. Kuten Björn Lomborg tuoreeltaan sanoi, on kuin laihdutuskuurinsa juuri aloittanut julistaisi voiton ensimmäisen salaattiannoksensa jälkeen. EU:lle sitä vastoin sopimuksella on melko lailla vaikutusta, sillä olemme tehneet ilmastosopimusten pohjalta sitovaa lainsäädäntöä tähänkin asti. Harva ilmastosovusta ilahtunut kansalainen tajuaa, että  sopimukseen on leivottu sisään erilaiset pelisäännöt. Ja jos sadan miljardin vuotuinen ilmastorahoitus kaatuu kokonaan meille, voinemme pitää Pariisin sopimusta taloutemme alas ajamisen merkkipaaluna.

Hyvää joulua. Olisipa uusi vuosi onnellinen.

(Kirjoitusta on täydennetty ja päivitetty sunnuntain aikana. Oman arvioni mukaan tulos ei poikkea paljoakaan ilmastokokousten historiasta, jossa hankalinta oli EU:n jääminen yksi päästöjen vähentäjäksi kokous kokouksen jälkeen. Jos aihetta käsittelevä väitöskirjani kiinnostaa, löydät sen täältä.)

 

Share Button