Kirjan luku 11. Vaikeita sänkykokemuksia

7.10.2002

Poliittisen työni alkaessa tein päätöksen olla puhumatta julkisuudessa kahdenlaisista kokemuksista, uskonnollisista ja sänkykokemuksista. Molemmista minulla on havaintoja, ja hyvin suuren arvonkin osaan niille antaa. Näihin alueisiin medialla on kuitenkin outo, vääristävä vaikutus: lopputulos on yleensä halpa ja irvokas, vaikka alunperin oltaisiinkin kuin taivaassa. Sänkykokemusten piiriin kuuluu kuitenkin yksi tärkeä poikkeus, sänky itse. Ensimmäisen meppivuoden loppupuolella […]

Lue lisää

Kirjan luku 10. Yhden ihmisen kehitysmaailmaa

1.10.2002

Valiokuntapaikkojen lisäksi parlamentaarikot vaikuttavat ns. maadelegaatioissa, joissa osallistutaan parlamentin ja kyseisen maan tai maiden väliseen yhteydenpitoon. Omalle kohdalleni osui Latvia, joka toki tarjosi kiinnostavan tilaisuuden seurata laajentumiskysymyksiä läheltä. Varsinainen intohimoni suuntautui kuitenkin ACP-delegaatioon, Afrikan, Karibian ja Tyynen valtameren maiden ja EU:n yhteistyöfoorumiin. Koska omasin alalta aiempaa työkokemusta, minua kysyttiin helposti mukaan varamieheksi kokouksiin ja vaalitarkkailuihin […]

Lue lisää

Kirjan luku 9. Politiikan viehätysvoimaa

1.10.2002

Syksy –99 oli ollut EU:ssa kiinnostavaa aikaa suomalaisille neuvoston kiertävän puheenjohtajuuden osuessa meille. Koska komissio oli vasta valinnan alla ja parlamentaarikot vasta valittuja, heinäkuussa aloittanut ensikertalainen puheenjohtajamaa edusti EU-instituutioiden vanhinta tahoa. Sekä virkamiehemme että ministerimme hoitivat hommansa ilmeisen hyvin, korviin kantautunut palaute oli lähes kauttaaltaan ylistävää. Takuuvarma poikkeuksentekijä on ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Caroline Jackson, joka ei […]

Lue lisää

Kirjan luku 8. Presidenttivetoja

1.10.2002

Maaliskuussa –98 olin vetänyt Nelosen Ylähuone-ohjelmassa presidenttiaiheista keskustelua. Arvostetut seniorikansalaiset oli pantu pohtimaan vuoden 2000 presidentinvaalien asetelmia. Helsingin Sanomien poliittisen toimituksen esimies Unto Hämäläinen ja silloinen viestintäkonsultti Ulpu Iivari alustivat raadille, jossa istuivat Johannes Virolainen, Jutta Zilliacus, Bror Wahlroos, Arvo Salo ja Heikki Tavela. Spekuloimme nimillä Aho, Ahtisaari, Rehn, Uosukainen sekä Musta Hevonen. Tarja Halosta […]

Lue lisää

Kirjan luku 7. Kaiken tonkijasta jätemepiksi

1.10.2002

En kai sitten näyttänyt mepiltä. Jakkupuku oli päällä, mutta niin oli kaikilla avustajillakin. Ihmiset tutustuivat toisiinsa ahkerasti ja minulta kysyttiin poikkeuksetta, kenen avustaja olin. Parlamentin henkilökunta kiirehti täysistuntosaleihin perääni sanomaan, että vain edustajat saavat liikkua täällä. Kun tämä toistui riittävän monta kertaa, aloin vastata: ”Eikö se olekin hienoa.” Koska missään maailmassa ei taida olla hierarkkisempaa […]

Lue lisää

Kirjan luku 6. Brysselinenkelit

1.10.2002

Heinäkuun alussa menin ensimmäisen kerran Brysseliin, jonka olin kuullut rumaksi ja ankeaksi. Kuusitoistavuotiaana tehdyn nopean läpiajon varaan en mielikuvia rakentanut, enemmän uskoin miestäni, joka tapasi käydä säännöllisesti arvioimassa komissiossa tiedehankkeita viistäen kolkosta EU-korttelista toiseen. Koneesta poistuessa huomasin Eurooppalainen Suomi –järjestön silloisen puheenjohtajan Matti Viialaisen, josta tulikin oikea brysselinenkeli. Viialainen neuvoi järkevän hotellin ja näytti illalla […]

Lue lisää

Pää, olkapää, polvet, hampaat

1.10.2002

Ote kirjasta Olkapäämepin kantapääkausi, luku 5: Ei kestänyt kauan kun selvisi mihin kategoriaan minut oli luokiteltu. Blondimeppi. Hymyilee. Ei tiedä. Kun tämä skeema oli hahmotettu, sitä vahvistettiin pikkujutuilla tyyliin ”täytyyhän juttuihin saada särmää”. Koulutukseni ja työkokemukseni pudotettiin mieluusti pois – aivan kuin varsinaisen poliittisen kokemuksen puute tarkoittaisi sitä, ettei mitään muutakaan kokemusta ole koskaan saatu. […]

Lue lisää

Kirjan luku 4. Aloittelijan ylellisyyttä

1.10.2002

Jännitin vaalitulosta 10 minuutin ajan, enempää en olisi kestänytkään. Tämä tapahtui 4. kesäkuuta kuunnellessani radiouutisista vaaligallupia, ja tunne yllätti minut täysin. Nimeäni ei mainittu läpipääsijänä, mutta sitä olimme osanneet odottaakin, koska kampanja oli kestoltaan lyhyt ja huipentui loppua kohden. Tiedotusvälineetkään eivät kiinnostuneet eurovaaleista ennen kuin viime metreillä, sillä eduskuntavaalien jälkeinen vaaliväsymys oli selvästi ilmassa, ja […]

Lue lisää

Kirjan luku 3. Kolikon ujo kääntöpuoli

1.10.2002

Ehdokkaaksi lupautuessani alitajuinen mielikuvani vaalityöstä oli akateeminen juttutuokio Vanhalla Ylioppilastalolla. Osallistuisin vaalikeskusteluihin ja kaikenlaisiin paneeleihin, toisin ympäristö- ja kehitysmaateemoja mukaan ja siinä se. Vasta helmikuussa eduskuntavaalien mainoksia katsellessani hätkähdin. Tarkoittiko suostuminen sitä, että joutuisin ratikan kylkeen? Se tuntui niin nololta. Soitin puoluesihteeri Milla Kalliomaalle ja kiskoin irti lupauksen, ettei sentään ratikkaan. Ja täytyisikö laittaa isoja […]

Lue lisää

KIrjan luku 2. Isä säikähtää

1.10.2002

Jori soitti uudelleen. Ja uudelleen. Joka kerta tarjosin tilalle muita nimiä, Jori mietti, ja soitti taas. Jälkeenpäin hän sanoo ihmetelleensä asiaa. Hänen tapoihinsa ei ehdottomasti ole kuulunut taivuttelu. Kuulun niihin, joiden on toisinaan tuskaisaa tehdä valintoja, koskevat ne sitten jälkiruokaa tai ammattia. Tammikuussakaan en osannut asiaa päättää. Ensin sen piti olla selvää. En halunnut puoluetta, […]

Lue lisää