Otsikko oli ”Kansanedustajan avustaja ehdottaa ulkomaalaisille hihamerkkejä”. Näin linkin Facebookissa ja ensimmäinen ajatukseni oli miksi moinen vitsi, nythän ei ole aprillipäivä. Turun Sanomien otsikointi ja juttu kansanedustaja James Hirvisaaren avustajan Helena Erosen blogikirjoituksesta ei kuitenkaan antanut ymmärtää, että kyseessä olisi…
Nuorena vietetty aika opiskelijana Wienissä ja ahkera matkustelu ankean Itä-Euroopan rautaesiripun maisemissa teki kai sen, että olen aina kokenut eurooppalaisen yhteistyön myönteisenä. Periaatteellinen EU:lla pelottelu ei siksi ole koskaan tuntunut uskottavalta. Päinvastoin olen niitä euroopparakastajia, joiden on vaikea kuunnella Oodia…
Kolmen suuren hallituspohjaa on jo ennakkoon arvioitu jännitteiseksi ja hallitusneuvotteluita vaikeiksi. En yhdy tähän kuoroon, vaikka neuvottelut eivät tietysti koskaan helpot olekaan. Minulla on syyni optimismiin. Tunnustan, että Lipposen ajoista lähtien olen tuntenut sinipunamieltymyksiä, ja vanhasta muistista uskallan yhä luottaa…
Antiikin filosofi Sokrateen kerrotaan kerran kuvanneen tulevaisuuden yhteiskunnan, jossa vallitsee rappion ainekset: siellä eläimillä olisi ihmisoikeudet, opettajat pelkäävät ja mielistelevät oppilaitaan, ja vanhemmat matkivat lapsiaan. On kai liian aikaista arvioida, tuleeko Sokrates olemaan oikeassa, mutta kuvauksena tämä 2400 vuotta vanha analyysi…
Minulla on poliitikon näkökulmasta vähän turhauttava ongelma. Ajatukseni kyllä kelpaavat siteerattavaksi, mutta lähdettä niille ei tahdo löytyä. Viime kesänä hämminkiä herätti ydinvoimaa koskeva blogikirjoitukseni ( http://blogit.iltalehti.fi/eija-riitta-korhola/2010/06/30/toinen-toistaa… ), jota oli siteerattu alkuperää mainitsematta eduskunnassa. Hesaria myöten alkoi ihmettely, kuka tekstin takana lopulta oli.…
Terveisiä Washingtonista. Viikko sitten Barack Obama piti vuosittaisen kansakunnan tilaa koskevan linjapuheensa. Ilmasto- ja energiapolitiikan kannalta se oli kiintoisa esiintulo. Energia sai yhdeksän mainintaa, tuuli kaksi, aurinko kaksi, ydinvoima kaksi, puhdas hiili yhden. Ilmasto ei tullut mainituksi kertaakaan, ei myöskään ilmastonmuutos…
Pari viikkoa sitten osallistuin suomalaismeppien pressiaamiaiselle, jonka mieliinjäävimmäksi anniksi jäi Liisa Jaakonsaaren tokaisu median suhtautumisesta Timo Soiniin. Jaakonsaaren mielestä Soinilta ei vaadita poliittisiin kysymyksiin kunnon vastauksia. Häntä vain ihastellaan kuin vauvaa: ”Voi, voi, kun se kasvaa.” Liisa sai kehuja mutta myös ärtynyttä…
Päivän poliittisin uutinen kantautui STT:n kautta Sri Lankaan, jossa olen työmatkalla. Kolmesta suuresta puolueesta virtaa tasaisesti äänestäjiä Perussuomalaisiin, ja ilmeisesti niin tapahtuu joka suunnalta, RKP:sta kuitenkin vähiten. Suomen Kuvalehden teettämä tutkimus ei yllättänyt minua. Kun vain löytyisi hyviä teorioita, miksi.
Kansa rakastaa Timo Soinia. Ja saakin rakastaa, en minä ole siitä nyreissäni. Rakkautta ei ole koskaan tässä maassa liikaa. Mutta kyllä asioista silti pitäisi puhua rehellisesti, myös älyllisesti rehellisesti. Tänä aamuna Helsingin Sanomien toimittaja kysyi pressiaamiaisella, mitä ajattelemme Soinin ehdokkuudesta.
