Warning: Illegal string offset 'filter' in /var/www/fs1/5/korhola/public_html/wp-includes/taxonomy.php on line 1442

Blogi

25.toukokuu 2019 - 08:37

Minkä minä kirjoitin… Mitä eurovaaliehdokas Eija-Riitta Korhola ajattelee?

Nämä kotisivut www.korhola.fi ovat kaksikymmentä vuotta sitten alkaneen mepin työni (1999-2014) massiivinen arkisto ja kolumnieni kokoelma, vanhimmat kolumneista jo 90-luvun alusta. Etusivulla on hakukone, josta voit sanahaulla etsiä kirjoituksia haluamastasi aiheesta.

Jotta urakka ei olisi liian massiivinen, olen tehnyt oikotien tärkeimpiin kirjoituksiini. Nämä eivät ole missään erityisessä tärkeysjärjestyksessä, mutta olennaista on, milloin ne on kirjoitettu. Ne eivät niinkään edusta jälkiviisautta vaan ovat ajantasaispuheenvuoro. Tekstit löytyvät myös Uuden Suomen ja Iltalehden blogista, ja ne aukeavat kokonaisina sinisestä linkistä. Täydentelen listaa pitkin matkaa, ja voit myös ehdottaa omia suosikkejasi esiin nostettavaksi.

Pakolaiskriisistä & turvapaikanhakijoista

Kesällä ja syksyllä 2015 kirjoitin monta tekstiä pakolaiskriisistä. Silloin minun katsottiin kirjoittavan ns. yleisen mielipiteen vastaisesti, kun yritin perätä poliitikoilta hallittuja toimia, ettei turvapaikkapolitiikka muuttuisi vahvimpien ja nopeimpien kilpajuoksuksi ja jotta emme synnyttäisi vetovoimatekijöitä, jotka ruokkivat rikollisuutta. Nyt tekstejäni ei enää ihmetellä, ja ne edustanevat Kokoomuksenkin kantaa. Kokoomuksen kentän kantaa ne ovat kyllä uskoakseni edustaneet koko ajan:

Jos edes puhuttaisiin oikeilla sanoilla, (syyskuu 2015): ”Nyt pää kylmäksi poliitikot, jotka vietätte aikaanne somessa. Jos pitkällekantavia päätöksiä tehdään sosiaalisessa mediassa kiehuneiden tunteiden pohjalta, mitäs sitten kun tunne muuttuu ja yhden totuuden hetki on ohi ja vaihtunut toiseksi totuudeksi? Teidän pitää uskaltaa ajatella pitkäjänteisesti, perustellusti, itsenäisesti ja kirkkaasti. Nyt turvapaikkapolitiikkaamme vaivaa sumeus, käsitteitä myöten.” Lue lisää.

Kun valot sammuvat, (marraskuu 2015): ”Eurooppaan tulijoille on tehtävä selväksi: meidän lakimme ei hyväksy naisten lyömistä, ei homojen sortamista, ei lapsimorsiamia eli lasten seksiorjuutta, ei uskontoa vaihtaneen ihmisen tappamista tai omaisuudenriistoa. Lakimme ei salli vapaudenriistoa tai silpomista. Meillä ei saa raiskata vähemmistöuskonnon edustajaa, meillä ei saa tuomita raiskattua viettelystä ja tuomita häntä siitä kuolemaan. Nämä kaikki Koraaniin perustuva sharia sallii. Olen saanut vastaani väitteitä, että enkö tajua, että kaikkea pahaa tapahtuu myös meidän kulttuurissamme. Kyllä tajuan. Ihminen kykenee pahuuteen ja julmuuteen missä vain. Mutta siinä on valtava ero, salliiko käytössä oleva laki tuon julmuuden. Olennaista on, kenen puolelle laki ja oikeus asettuu.” Lue lisää.

Kallis ralli, (joulukuu 2015): ”Koko pakolaiskeskustelun aikana minua on suuresti vaivannut se, että keskustelu on niin hermostunutta ja mustavalkoista. Asiallista kritiikkiä tehtyjä päätöksiä vastaan on vaikea esittää saamatta rasistin leimaa. Siihen haluaisin todeta, että alttius leimaamiseen ja nimittelyyn on luonteeltaan rasistista toimintaa. Yritän kerta toisensa jälkeen sanoa, että haluan suomalaisten säilyvän myötätuntoisena ja vieraanvaraisena kansana, joka ottaa sydämellisesti vastaan hädänalaisen. Samalla käytän kansalaisen oikeuttani sanoa, että olen pettynyt päättäjiin pakolaiskriisin heikosta hoidosta ja huonosta kohdennuksesta, ja kannustan pikaisiin korjaustoimiin. Edellisen sisäministerin varoituksia olisi kannattanut kuunnella.” Lue lisää. 

Miten se meni – vakava vuosikatsaus (syyskuu 2016): ”Meillä ei olisi mitään hätää, jos maailma olisi sellainen paikka kuin vasemmistopoliitikot tai kirkonmiehet yleensä uskovat, rajaton resurssipankki ja ehtymätön runsaudensarvi. Korkea pohjoismainen sosiaaliturva ei ole mahdollinen kaikille, koska se perustui ideaan, jossa osallistujat myös maksavat sen. Kun resurssien rajallisuus on ankea tosiasia, siitä seuraa, että on tehtävä valintoja. On huolehdittava, suuntautuvatko niukat resurssit niille, jotka tarvitsevat apua eniten. On käsitettävä, ettei valtion ensisijainen tehtävä ole rakastaa – vaikka se onkin kaikkien meidän ihmisten tehtävä. Valtion tehtävä on suojella rauhaa, pitää yllä järjestystä ja turvallisuutta sekä huolehtia oikeudenmukaisuuden toteutumisesta.” Lue lisää. 

Kilpailukyvystä ja taloudesta

Duunarin osingonjako (huhtikuu 2013) Arvioin kriittisesti hallituksen päätöstä yhteisöveron ja osinkojen verotuksesta: ”Johtavan hallituspuolueen europarlamentaarikkona en arvostele mielelläni hallituksen päätöksiä. Se täytyy tehdä vain hyvästä syystä. Työllisyystilanteemme on iso hyvä syy tuoda esiin yksi kriittinen näkökulma.—Nyt osakeyhtiön voiton veroalennuksella luotiin tilanne, jossa saneeraamiseen itse asiassa kannustetaan. Tarkoitus oli tietenkin hyvä, eli vastata verokilpailuun, jotta yritykset eivät siirtäisi voittojaan vaikkapa 10 prosentin yhteisöveron Kyprokselle. Samaan aikaan olisi kuitenkin pitänyt tehdä korjaus osakeyhtiöiden nettovarallisuuden määritelmään, jotta suomalaisen yrityksen kannattaisi vastaisuudessakin palkata Suomeen veronsa maksava työntekijä. Vasta silloin toteutuisi yhteiskunnallinen kokonaisetu.” Lue lisää. 

Hyviä ohjeita mutta (tammikuu 2016)  on itsekriittinen katsaus Kokoomuksen edelliseen hallituskauteen: ”Poliittinen journalismi on yhä enemmän sitä, että pienet lipsahdukset käsitetään tahallaan väärin ja kärjistetään, jotta saadaan isot otsikot ja kohistavaa päiväksi, samalla kun tärkeät kysymykset ohitetaan epäkiinnostavina. Sillä lailla synnytetään pikkunäppäriä poliitikkoja, jotka kyllä selviävät päivästä mutta eivät vaalikaudesta.” Lue lisää. 

EU:n velkakriisistä

Keväällä 2010 olin Kokoomuksen varapuheenjohtaja ja puolueen uskollinen soturi. Koska puolueemme ja hallituksemme lähti laatimaan velkakriisiin joutuneelle Kreikalle lainapakettia muun Euroopan kanssa, kirjoitin tunnollisesti suunnitelman. Mutta sitten havahduin yöllä: eihän se näin voi mennä. Tarinan moraalinen opetus on väärä. Jouduin kiusalliseen asemaan, tunnustamaan etten usko suunnitelmiin vetää euroryhmää mukaan rikkomaan rahaliiton sääntöjä. Aloin ajatella, että Saksan ja Ranskan olisi pitänyt itse pääomittaa pankkejaan.

Hengen ja aineen kriisi (toukokuu 2010): ”Jos kansakunta menettää uskon politiikan oikeudenmukaisuuteen, menetetään myös motivaatio rakentaa hyvinvointia ja puhaltaa yhteiseen hiileen. Sen hinta on valtava, myös rahassa mitattuna. Tämä kaikki ei ole mitenkään erillään siitä, miten poliittinen luottamus muodostuu tai rahaliiton uskottavuus ansaitaan.” Lue lisää. 

Politiikkaa sielun näkökulmasta (joulukuu 2010): ”Pari päivää myöhemmin heräsin keskellä yötä ja singahdin istumaan. Jokin tässä vaivaa! Mehän olemme arvopuolue, kuten sanotaan. Eikö arvojen tulisi johtaa, etenkin silloin, kun tulevaisuuden edessä on verho, ja faktoja puuttuu? Mutta en nähnyt arvoja, näin vain pragmaattisuutta. Tehtyjen päätösten tulisi paitsi olla järkeviä ja realistisia, myös vastata kansalaisten oikeustajua, käsitystä oikeasta ja väärästä. Jos moraalinen tuki ja ymmärrys puuttuu, rakennetaan hiekalle.” Lue lisää. 

Kypros-domino (Maaliskuu 2013): ”Vihollismaat sidottiin tiukasti yhteen taloudellisista eduistaan. Tuli rauha. Mitä tapahtuu, kun ystävät sidotaan tiukasti yhteen taloudellisista tappioistaan, yhteiseen isoon velkaan?” Lue lisää. 

Sähkönsiirtomaksuista ja Caruna-kohusta

Vuonna 2013 yritin herätellä valtion omistajaohjauksesta vastaavaa vihreää ministeriä Fortumin aikeista myydä sähkönsiirtoverkot:

Hommia Heidille (helmikuu 2013): ”Tällaisen myynnin ei pitäisi olla Suomessa mikään läpihuutojuttu. Kysymys on periaatteellisesta huoltovarmuudesta: siirtoverkot ovat kansallisen turvallisuuden kannalta strategisia. Onko viisasta politiikkaa antaa ne vieraiden käsiin? Valtion omistajaohjauksesta vastaavan ministeri Hautalan pitäisi nyt painostaa homma kotiin. Jos kahdeksan prosenttia ei kelpaa pörssisähköyhtiölle, moni muu suomalainen taho voisi olla siitä määrästä ihan hyvillään.” Lue lisää. 

Ahneuden asiamiehet (helmikuu 2016): ”Olin Caruna-kohun aikana Washingtonissa ja seurasin tapahtumia vain sen verran, että muistin varoittaneeni aiheesta kolme vuotta sitten. Yritin tuolloin herätellä silloista omistajaohjauksesta vastaavaa ministeriä valvomaan, ettei kansalaisia höynäytetä. Mitä merkitystä muuten koko ministeritehtävällä on, ellei ministeri ole kansalaisen asialla?– Huomaan, että moni poliitikko on Caruna-kohun yhteydessä paheksunut tapahtunutta veronkiertoa yleensä, sitä valitettavaa ilmiötä, mikä tapahtuu vaikkapa lääkäriasemien kohdalla kun kaikki mahdolliset kulut kirjataan Suomeen, jotta verot voidaan välttää, ja voitot kotiutetaan halvan verotuksen maahan. Se on tietenkin valitettavaa vaikka laki sallii sen –  mutta heidän kritiikkinsä ei ole osunut varsinaiseen maaliin.– Caruna-kohussa ei ole kysymys vain veronkierrosta. Kyse on vakavasta poliittisesta laiminlyönnistä, sillä hinnankorotusten kohteena ei ollut mikä tahansa palvelu.  Kyseessä oli lailla säädelty valtion monopoli, sähkönsiirto. Juuri tämän monopolin valvonnassa sekä hallitus, eduskunta ja virkamiehet ovat nukkuneet.” Lue lisää. 

Tuulivoimasta ja syöttötariffeista

Keväällä 2007 olin ollut Kokoomuksen hallitusneuvottelija energia- ja ilmastopaketista. Hallitusneuvotteluissa Kokoomus tyrmäsi syöttötariffit energiamarkkinoita vääristävänä ilmiönä, ja sai Mauri Pekkarisen raivon valtaan. Asia kuitenkin jäi aavistuksen raolleen: sovittiin, että uusiutuvan energian tavoitteiden selvitessä siihen voisi mahdollisesti palata. Niinpä Pekkarinen palasi, ehdotti massiivisia syöttötariffeja vuonna 2010, ja Kokoomus suostui. Kun kuulin siitä, heti seuraavana päivänä ilmoitin, etten voi jatkaa Kokoomuksen varapuheenjohtajana. Pidin virhettä vakavana, ja katsoin että tärkeämpää kuin olla puoluejohdossa on arvostella valittua politiikkalinjaa. Niinikään Valtiontalouden tarkastusvirasto antoi päätöksestä moittivan arvion vuonna 2017.

Energiapaketti on virhe (huhtikuu 2010): ”Olen päättänyt jättää Kokoomuksen varapuheenjohtajan tehtävät kesäkuun puoluekokouksessa. Minulla on lukuisia hyviä perusteita omasta ajankäytöstä puolueelle terveelliseen rotaatioon, mutta jos olen rehellinen, tärkein syy liittyy energia- ja ilmastopolitiikkaan. Olen eri linjoilla hallituksen kanssa, enkä halua, että ”virallinen” Kokoomus kärsii liian radikaaleista mielipiteistäni. Mutta yhtä vähän haluan olla kantamassa poliittista vastuuta päätöksistä, joita on vaikea hyväksyä. Päätösten poliittinen hinta tulee olemaan kova, varsinkin kun Kokoomus on tässä vain maksumies, ei itse asialla.” Lue lisää. 

Jyrki Katainen ärsyyntyi kannanotostani, ja perustelin lisää: Kaksi virhettä (huhtikuu 2010). ”Uusiutuvien tavoite ei näet tule auttamaan ilmastonmuutoksen torjunnassa vaan vaarantamaan sen, jos siihen yritetään mennä nykyisin käytettävissä olevilla keinoilla.” Lue lisää. 

Sittemmin olen kirjoittanut kymmeniä blogeja tuulivoiman syöttötariffien ongelmista. Tässä muutama linkki: Lottovoitto (helmikuu 2016),  Paljon melua tyhjästä (maaliskuu 2015), Huulivoimaa (maaliskuu 2015), Energiaglasnost (maaliskuu 2015)

Ilmastopolitiikasta

Tämä aihe on Pandoran lipas, siitä olen kirjoittanut palstakilometreittäin ja kokonaisen väitöskirjan. Suosittelen tutustumaan. Nämä mitkään ilmastovaalit ole tiivistää ongelman. Jos kuitenkin haluat ymmärtää, miksi pidän vihreää ratkaisua ilmasto-ongelmaan onnettomana, lue uusimpia blogejani, ja aloita esim tästä: Mikä vihreässä aatteessa on vikana – sarja ilmastopolitiikasta ja vihreästä aatteesta 4/4.

Haluan kuitenkin ajatella, että elämässä tärkeämpää kuin olla oikeassa on rakastaa, ja itse asiassa se pätee myös politiikassa. Rakas Nuori on kirjoitettu kunnioittaen jokaista, joka kantaa huolta maailmastamme.

Share Button