Sydämellinen kiitos kaikille, jotka kannustivat minua kampanjassa. On todella syytä kiittää hienosta kampanjasta ja yhteisestä ponnistuksesta. Kiitos rohkaisusta, joka tuli sekä poliittisen kodin sisältä että ulkoa. Kun sähköpostikirjeeni ei ehkä yllä joka koloon, laitan kiitokseni myös näin julkisesti.
Vaalitulos oli hieno, suorastaan hämmästyttävä. Lähdin ehdolle takamatkalta, emme ehtineet tehdä kattavaa kampanjasuunnitelmaa, en saanut tv-näkyvyyttä tai näkyvyyttä lehdissä, en alkuunkaan ehtinyt vierailla kaikkialla missä pitäisi, budjettini oli vain kymmenesosa eniten ääniä saaneen ehdokkaamme kampanjasta, ja ajankohta oli minulle muutenkin haastava läheisen poismenon vuoksi. Silti äänimäärä nousi viime vaaleista yli 15000, ja tuolloin olin sentään meppi. Saimme ensimmäisen varapaikan, ja uskon, että tämä voi vielä muuttua meppipaikaksi. Ns. brexit-paikalta eli 14. paikalta putosin, mutta toisaalta se ei haittaa, sillä luulen – ja toivon – , ettei brexitiä koskaan toteuteta.
Tietenkin olisin todella tahtonut voittaa, ja suoraan eikä odotushuoneen kautta. Teidän takianne, kaikkien niiden vuoksi jotka pyysivät minua ehdolle, antoivat tukeaan ja aikaansa. En ole koskaan kokenut näin suurta innostusta. Minua todella tahdottiin ehdolle. Ja niin moni sanoi, että sydämestään toivoo voittoa.
Totta kai olen kriittinen sille, että meppipaikat hankitaan nykyään niin kalliilla rahoilla. Olen vuosikaudet peräänkuuluttanut jotakin kohtuullista kampanjakattoa ja vaalirahoituksen parempaa valvontaa. Olen tehnyt sen myös silloin kun olen voittanut itse vaaleissa. Isoimmat kampanjat olivat jälleen kerran 300 000 euron luokkaa. Se ei ole terveellistä demokratialle. Edelleen haluaisin uskoa siihen, että vaalit voitetaan argumenteilla, ei rahalla.
Olin valmis vastuuseen ja ottamaan Euroopan ja maailman murheita kannettavaksi. Ja olen yhä. Nyt kuitenkin kannan niitä kirjoittamalla loppuun kirjan, joka ilmestyy ensi syksynä Tammen kustantamana. Se on kirja Eurooppa-politikasta ja ns. ilkeistä ongelmista: Ilkeitä ongelmia – tarinoita politiikasta.
Kun olen nähnyt joitakin äänestystuloksia, niissä hämmästyttää se, miten selvästi tukijoiden apu näkyy. Siellä missä esitteitä on luukutettu, olen ollut aivan samalla viivalla voittaneiden kanssa. Kiitän lämpimästi niitä vapaaehtoisia, jotka tulivat auttamaan, myös vapaaehtoisia videontekijöitä. Puhumattakaan teistä, jotka keksitte minulle upeita vaalilauseita – jotkut olivat tappavan hauskoja.
Tuntuu että tein parhaani, sen minkä ehdin ja pystyin. Valtavan kiitollinen olen ollut siitä, etten jäänyt yksin. Olette kantaneet minua. Lähdin heti maanantaina torpalle maalle, jonne en ollut ehtinyt yli kuukauteen. Nuuhkin siellä kieloja, syreeneitä, saunoin ja kaivoin lapiolla pihaa. Sain heti ilon ja innostuksen takaisin.
Jos et ole nähnyt, tässä muutama mainio linkki kampanjani ajalta.
Pianisti Olli Mustosen esitys Narinkkatorilla
Ritva Oksasen esitys Narinkkatorilla
Siitä tulikin mieleeni, että kyllä ovat asenteet tulehtuneet. Joku tulkitsi tämän Aino Suholankauniin runon puheenvuoroksi maahanmuuttokeskusteluun, ja ärsyyntyi perin pohjin. No ei se varmaan ollut.
Lisäksi haluan linkittää myös blogitekstin Kaunein lause politiikassa monen vuoden takaa: se on yhä tavattoman totta. ”Kevyt olo jatkaa, hävisi tai voitti. Sillä sen jälkeen kaikki on lahjaa. Eikä sisäisesti vapaa ihminen menetä koskaan mitään, sillä niin on hyvä kuin käy.”
Tänään menen Senaatintorille Stadin suvivirsi -tapahtumaan kuuntelemaan tytärtäni Reeta Vestmania ja Osmo Ikosta. Suloista kesää kaikille!
