Blogi

21.heinäkuu 2018 - 18:57

Jeesus – voisiko se olla kopioitavissa?

Kaksi kohtausta tosielämästä:

Olin taannoin kutsuttuna puhujana eräässä Kiinan suurimmista yrityksistä. Kyseessä oli kaksipäiväinen seminaari, jossa muutama kansainvälinen vieras, minä yhtenä heistä, yritti valaista yrityksen johdolle Jeesuksen elämänfilosofiaa. Tämä oli nimenomaan tilaajan toive, ei minun ehdotukseni. Logiikka taustalla oli selkeä: upporikas pomo oli havainnut, että talouskasvu ei riitä onnellisen yhteiskunnan arvopohjaksi. Hän oli alkanut kantaa huolta siitä, mistä löytyisi terve arvomaailma, jotka tuottaisi hyvää jälkeä ja esimerkiksi ehkäisisi korruptiota. Katse kääntyi silloin pohjoismaihin, ja hän päätteli, että hengellisellä perinnöllä oli keskeinen rooli turvallisen yhteiskunnan rakentajana. Isännät eivät kuitenkaan tunteneet sinänsä tarvetta omaksua länsimaista kristinuskoa vaan lähinnä ymmärtää filosofin tulkitsemana, mikä Jeesuksen opetuksessa oli vallankumouksellista – ja, kuten kiinalaiset usein ajattelevat, voisiko se olla kopioitavissa?

Kaksitoista vuotta sitten Pakistanin entinen pääministeri Benazir Bhutto järjesti maailman johtaville musliminaisille demokratiaseminaarin, jota ihmisoikeusjärjestömme sai olla mukana tukemassa. Bhutto sanoi tuolloin suorasukaisesti arvionsa, miksi pohjoismaisen naisen asema oli hänen mielestään maailman paras: se johtuu Jeesuksesta, hän täräytti yleisölle. Ensinnäkin Jeesus arvosti naisia, ja toi sen esiin. Toisekseen kristinusko tuo aina mukanaan luku- ja kirjoitustaidon, ja tämä heijastuu suoraan naisen asemaan ja sitä kautta terveyteen, hygieniaan, hyvinvointiin, elintasoon.

Nämä tilanteet ovat olleet minulle terveellinen kokemus. Ne pakottavat arvioimaan Jeesusta ajattelijana ja yhteiskunnallisena vaikuttajana, ja sitä jälkeä jonka hän jätti. Sosiaalinen radikaali, johon uskonnolliset ihmiset systemaattisesti loukkaantuivat, mutta joka veti puoleensa hylkiöitä, olivatpa nämä sitä poliittisesti, rodullisesti tai seksuaalisesti. Voi hyvällä syyllä vetää myös johtopäätöksen, että hän on maailmanhistorian menestynein ihminen, siitä huolimatta että tuomittiin kuolemaan rikollisena. Kuka muu olisi jättänyt historiaan niin paljon ja niin suuren joukon seuraajia? Hän mullisti ajanlaskun, hän mullisti käsityksen ihmisarvosta, ja sysäsi merkittävän ihmisoikeusliikkeen käyntiin. Hänen inspiroimansa taide, tiede, kulttuuri hakee vertaistaan.

Samaan aikaan olen katsellut Eurooppaa haikeana. Tuntuu kuin valoja sammuteltaisiin eri puolilta, yksi kerrallaan. Se mitä olemme ihmisarvossa, ihmisoikeuksissa ja yksilönvapaudessa saavuttaneet, annetaan niin helposti vähin äänin pois törmätessämme toisenlaisiin arvoihin. Olemme olleet kai liian lähellä kaikkea hyvää, että käsittäisimme sen arvon.

Kolmas kohtaus tosielämästä: Eräs ystäväni oli työskennellyt muutamia vuosia Kauko-idässä rakastettunsa kanssa. Puolison liikenneonnettomuudessa nuorena saama lievä ruumiinvamma herätti aika ajoin uteliaisuutta paikallisissa ihmisissä, jotka kyselivät hienotunteisesti, milloin pariskunta oli mennyt naimisiin. Kun kyselijöille selvisi, että loukkaantuminen oli tapahtunut ennen avioitumista, ja että terve oli ottanut kumppanikseen vammautuneen, moni ei kyennyt peittämään hämmästystään. Miksi terve, hyvän karman ihminen ottaa rinnalleen pahan karman ihmisen – sehän on kuin keräisi onnettomuutta päälleen? Ajateltiin, että vamma on seuraus jostain pahasta teosta; vammainen oli tehnyt jotain pahaa saadakseen vammansa, karman laki oli toiminut.

Vasta tuolloin he tajusivat konkreettisesti yhden asian, josta olivat omassa kulttuurissaan estoitta nauttineet, sitä kunnolla tiedostamatta.

Kulttuurimme ihmiskuvan mukaan sairas sen enempää kuin köyhäkään ei ole syyllinen eikä ole ansainnut kohtaloaan. Hän ei ole sairas edellisen elämänsä syntien tähden, ei vanhempiensa virheiden tai oman riettautensa tähden. Siksi sairaudelle, kärsimykselle ja epäoikeudenmukaisuudelle on tehtävä jotakin, ja juuri siitä nousee vallankumouksellinen halu muuttaa maailmaa.

Me kuvittelemme että sairaalalaitos, länsimainen vapauskäsitys tai ajatus ihmisen luovuttamattomasta arvosta tämän saavutuksista ja terveydentilasta riippumatta on tullut itsestään. Mutta ne ovat vaatineet uskomusjärjestelmän ja ihmiskuvan. Saatamme kuvitella, että voisimme luopua arvomaailmasta, joiden pohjalle ne luotiin, mutta pitää itse rakennelman. Vasta aika näyttää, onnistuuko se.

Share Button