Viime viikolla Tieteen päivillä käytiin erikoinen paneelikeskustelu. Paneeleille on normaalisti tyypillistä, että etsitään eri näkökulmia ja ollaan hiukkasen eri mieltäkin. Erityisesti tätä voisi odottaa Tieteen päivillä, koska tiede edistyy haastamalla paradigmoja. Tällä kertaa joukko samanmielisiä professoreita moitti kuorossa energiapolitiikkaamme marginaaliin tuomituksi ja peräänkuulutti muutosta mm. Saksan suuntaan.
Energiateollisuuden johtaja Jukka Leskelä ilmaisi tyytymättömyytensä suorasukaisesti. Hän totesi joukon olevan samanmielisten professoreiden suljettu piiri, joka jatkaa maamme energiapolitiikan vääristelyä. Kommentti aiheutti kohun, josta mm. Uusi Suomi uutisoi.
Energia-alan toimijoiden piirissä professorijoukon väitteitä on ihmetelty jo pitkään. On erikoista, että tämä joukko näkee Suomen erillisenä ja taantumuksellisena saarekkeena, vaikka meillä esimerkiksi energiantuotannon päästöt tuotettua energiayksikköä kohti ovat vain neljännes Saksan päästöistä. Siihenkö pitäisi pyrkiä?
Samaa ihmettelen itsekin. Jo ennen viime eduskuntavaaleja samainen professoriryhmä julkaisi kömpelön pamfletin ja käynnisti vaikuttamiskampanjan, johon he keräsivät yritysten rahaa maksamaan “siinä suhteessa, kun uudesta energiapolitiikasta hyötyvät”.
Professorien vaikuttamissuunnitelma löytyy täältä, jos sielunne sen kestää lukea:
Siitä käy ilmi muun muassa, että miljoonaluokan hankkeella on viisi palkattua täyspäiväistä työntekijää ja mittava yritysten rahoittama viestintäbudjetti. Keinoiksi sovittiin mm. kabinettivaikuttaminen, julkisen sanan käyttö ja joukkovoima. Tavoite oli, että professoriryhmän ajatukset tulisivat osaksi hallitusohjelmaa ja hyödyttäisivät mahdollisimman laajasti lobbaushanketta rahoittavia yrityksiä ja pääomasijoittajia.
Kysyn, mikä muu taho käytti 5 henkilötyövuotta halllitusohjelmavaikuttamiseen? Tuskin mikään. No, tämä ryhmä sai kutsun hallitusohjelmaneuvotteluihin, lobbarit tietenkään eivät. Fiksusti pelattu.
Tuo lobbaushanke on nyt päättynyt, ja herää kysymys, mikä on tämän aatteellisen yhdistyksen seuraava tavoite. Mikä tämä poliittinen agenda lopulta on?
Nämä professorit elävät omassa energiakuplassaan. Siksi ihmettelen, miksi he esiintyvät toistuvasti nimenomaan tieteen edustajina, kun heillä on selvästi läpeensä poliittinen ja muutamilla myös erittäin kaupallinen agenda. Mikseivät he tunnusta suoraan vastustavansa ydinvoimaa, kun se näkyy kuitenkin olevan se ongelma? (Oli esimerkiksi erikoista, että professori Wilenius esitti Fukushiman katastrofin olleen jotain sellaista, joka “ylitti kaiken sen, mitä kukaan oli pystynyt ajattelemaan”– kun tiedämme, että vaikka tsunami tappoi kymmeniätuhansia, ei yksikään kuollut ydinsäteilyyn.) Ihmettelen, miksi heidän analyysinsä energiapolitiikastamme on niin erilainen kuin esimerkiksi erilaisissa yhteispohjoismaisissa asiantuntijapiireissä on todettu. Ihmettelen, mikseivät he suostu näkemään, mitä Suomen energiajärjestelmässä tällä hetkellä tapahtuu. Heidän lobbauksensa tuudittamana meillä hyväksytään tukijärjestelmiä vaihtelulle alttiille energiamuodoille, jotka tuettuna syövät markkinoilta pois juuri sitä energiaa, jota ne säätövoimaksi tarvitsisivat. Näin meille aiheutetaan huoltovarmuusvaaraa, tieteen arvovallalla. Kun tämä joukko hehkuttaa tuulen ja auringon nimiin, mikseivät he käy tsekkaamassa todellista antia Fingridin sivuilla ja pane sitä mittakaavaan: aurinko ja tuuli yhdessä tuotti noin 3,5 % sähköstämme, vaikka niiden osuus tuotantokapasiteetista oli jo yli 10 %. Tuo 3,5 % on noin yksi prosentti koko käyttämästämme energiasta. Noin yksi prosentti, ja maamme pitäisi vielä elättääkin meidät!
On kohtuullista mainita, että Lappeenrannan teknillisen yliopiston professori Jarmo Partanen jätti porukan alkuvaiheen jälkeen, ilmeisen turhautuneena siihen, että ryhmä nostaa esiin vain ongelmia, mutta ei kykene tarjoamaan ratkaisuja. Täytyy muistaa, että kun professori puhuu aiheensa vierestä, hän ei ole sen pätevämpi kuin tavallinen talliainen. Titteli ei pelasta.
Jos olisin toimittaja, minua kiinnostaisi ihan hitosti, mitä tämä professoriporukka suunnittelee tieteen peitto päällään. Mutta jostain syystä niitä kiinnostaa vain se, jos joku uskaltaa kritisoida professoreita. Hui!
