Blogi

03.marraskuu 2016 - 12:08

Huijattu kansa, huijattu poliitikko

os silmäilet lähinnä lehtien otsikoita etkä tiedä energiasta sen enempää, voisit helposti saada käsityksen, että uusiutuva energia on yksinkertainen ratkaisu maailman energiantarpeeseen. On syytä todeta, että sinua viilataan linssiin. Mutta et ole yksin. Myös poliitikkoja huijataan, ja seuraukset näkyvät.

nayttokuva-2016-11-03-kello-9-12-55

Viime viikolla The Financial Times uutisoi: ”Uusiutuvat ohittavat hiilen maailman suurimpana voimanlähteenä” ja jatkoi alaotsikolla: ”Noin 500 000 aurinkopaneelia päivässä asennettiin viime vuonna vihreän energian jyrkässä nousussa.” Kun kuvituskin koski aurinkoenergiaa, viesti oli vahva.

Tällä viikolla uutista on sentään korjattu, luultavasti asiantuntijoiden vaatimuksesta. Nyt alaotsikko kuuluu ”Vaikka hiili tuottaa edelleen enemmän sähköä, tuuli ja aurinko lyövät ennätyksiä”.

Mielikuvatehtailu ei ole uutta. Siitä hyötyvät erityisesti julkisten tukien saajat. Olen aiemmin käsitellyt blogissani Mielikuvaenergiaa otsikkoa, jonka saksalaissivusto repäisi aurinkovoimasta vuonna 2014: ”Saksa tuottaa puolet energiastaan aurinkovoimalla”. nayttokuva-2016-11-03-kello-10-16-57Otsikko ruokki juuri niitä mielikuvia, joita ympäristöjärjestöt mielellään luovat. Kyseessä oli kuitenkin kuvaus vain yhdestä tunnista, ja silloinkin oli kyse sähköntuotannosta, ei energiankulutuksesta. Eräänä aurinkoisena päivänä aurinkoenergia todellakin ylsi 50,6 prosenttiin sähköntuotannosta – yhden tunnin ajaksi. Kyse oli kansallisesta vapaapäivästä, jolloin sähkönkulutus oli tavallista vähäisempää, sekä siitä, että lain mukaan tuulen ja auringon tuotantoa on suosittava maksimiinsa ennen kuin fossiilisia käytetään. Olennaisin virhe tapahtui kuitenkin otsikkotasolla energian- ja sähköntuotannon sekoittamisessa. Vaikka aurinkovoiman osuus on vahvassa kasvussa, epämukava totuus on, että Saksa tuottaa yhä noin 1,5 prosenttia energiastaan aurinkovoimalla.

Globaalisti sama luku tuulen ja aurinkovoiman kohdalla yhteensä on yksi prosenttia. Uusiutuvien varsinaisesta suorituspanoksesta vastaavat vesivoima 3% ja biomassa 10%. (Ja juuri näitä ympäristöliike väheksyy mutta ne kelpaavat vielä tilastoja kaunistamaan).

Valitettavaa kuitenkin on, että kokonaisuuden hahmotus voi jäädä otsikoiden varaan. Jos suomalainen poliitikko lukee lehtiä huolimattomasti, hän voi päätellä, että on aika satsata aurinkoon ja kieltää kivihiili lailla. Tämä vahva mielikuvamuokkaus on kuitenkin vaarallista, sillä se johtaa maailmaan, jossa luotettava energiansaanti vaarantuu. Sellaiseen politiikkaan ei ole varaa. Hallituksen keskiviikkona uutisoitu veto ei ole yhtään enempää kuin populistisen julkisuustempauksen tasoa, kuten Energiateollisuuden johtaja Jukka Leskelä on perustellut tiedotteessaan.

Uusiutuva energia on tulevaisuuden ratkaisu, mutta yksinkertainen se ei ole. Siitä hyvä esimerkki on Saksa, joka ydinvoimaa alasajaessaan ja uusiutuvia lisätessään on ikävä kyllä lisännyt myös energiantuotannon päästöjä. Suomalaispoliitikkojen valitsema linja lähteä tukemaan tehotonta uusiutuvaa isolla rahalla ja samalla kieltää yksi tehokas energiamuoto ja säätövoiman lähde lailla on katastrofi. Juuri ylimitoitetut tuet lukitsevat uusiutuvan energian kehittymättömälle tasolle ja tuhoavat niiden kehitystä. Uusiutuvan energian osuutta on syytä kasvattaa ja fossiilisista pyrkiä eroon, mutta se tulee tehdä luonnon, ihmisten ja talouden kannalta kestävällä tavalla. Niin kauan kuin emme ole keksineet järkevää ja ympäristöystävällistä ratkaisua sähkön varastoimiseksi, tuulen ja auringon kasvulla on myös rajat. Vaihtelulle alttiiden energiamuotojen liian suuri osuus on yhteiskunnalle kestämätön, sillä se altistaa sekä sähköverkkojen häiriöille että sähkökatkoksille. Me tarvitsemme kehitystyötä, joka ratkaisee juuri nämä ongelmat.

Yhä kasvava osuus energiasta tulee olemaan sähköä. Bill Gates on hyvin kiteyttänyt tuolle sähköenergialle asetettavat vaatimukset. Sen on oltava a) jatkuvasti käytettävissä olevaa, b) luotettavaa, c) turvallista, d) kulutuksen mukaan säädettävää ja e) halpaa. Hän kutsuu sitä energiaihmeksi. Tuohon suuntaan kehitystyön ja julkisen rahan pitäisi ohjautua, ei markkinoiden sotkemiseen ja hämmentämiseen tukijärjestelmillä.

Asiaa vaikeuttaa se, että lehdistö nukkuu. Kun esimerkiksi meillä professorit usuttavat satsaamaan uusiutuvaan, olisi hyvä tiedostaa, että siinä edistetään usein myös henkilökohtaista bisnestä tieteen viitta yllä. Olisi reilua listata professorien omistukset uusiutuvan energian firmoissa ja vasta sitten arvioida, miksi he vaativat veronmaksajien tukea uusiutuville.

Leskelä toi blogissaan esiin tärkeän näkökohdan: Energiamaailma on murroksessa ja julkisuustemppujen sijasta Suomen olisi käytettävä liikenevät resurssinsa siihen, miten Suomi saa osansa globaalien energiatrendien valtavista liiketoimintamahdollisuuksista esimerkiksi älykkäissä energiaverkoissa ja sähköisessä liikenteessä. Suomen tulisi edistää innovaatioita, tuotekehitystä ja yritysten uusien teknologioiden ja palvelujen kokeiluja. Sen sijaan hallitus on edelleen päätymässä jatkamaan sähkön tuotantotukijärjestelmiä verovaroin vielä nykyisten järjestelmien lisäksi. Leskelän mukaan energiantuottajat eivät näitä tukia halua eikä niille ole perusteita hallituksen omien tai EU:ssa sovittujen tavoitteiden näkökulmasta.

Olen vähitellen luovuttamassa toivoani suomalaisen politiikanteon suhteen. Niinpä kun Intian energiaministeri vierailee maassamme tällä viikolla, olen mukana, mutta en suomalaisten vaan intialaisten delegaatiossa. Marrakeshin ilmastokokoukseen lähden, en Suomen tai europarlamentin vaan Japanin hallituksen kutsusta. Ja Pekingin Tsinghua-yliopiston vierailevana tutkijana olen tehnyt havainnon, että kun Kiinassa huomataan politiikkavirheitä, niitä pyritään korjaamaan pikavauhtia. Meillä tehdään niitä vain lisää.

Share Button