Blogi

02.toukokuu 2016 - 09:31

Monimutkaistuvia häkkyröitä

EU-jäsenyyden myötä poliittiset päätökset ovat siinä määrin monimutkaistuneet, että niiden seuranta on ylivoimaisen vaikeaa poliitiikan harrastajallekin, saati sitten tavalliselle kansalaiselle. Vastuu leviää ja voidaan tarvittaessa levittää niin moniin käsiin, ettei katastrofaalisillekaan päätöksille löydy vastuunkantajaa. Näin sanoessani en vastusta EU-jäsenyyttä mutta totean, että päätöksenteon valvonnalle tämä asettaa uudenlaisia haasteita. Pari vuotta sitten kerroin rikkidirektiivin tarinan. Se oli tyypillinen tapaus, jossa leikittiin piiloleikkiä milloin komission, milloin kansainvälisen järjestön takana. Jos poliittiselle toimittajalle ennen riittikin istuntopuheiden seuraaminen, nyt pitäisi harjoittaa tutkivaa journalismia.

Pidän samanlaisena epäonnisena häkkyränä tilannetta, joka johti Suomen ylisuuriin tuulitukiin. Vastuu sälytettiin pitkään EU:lle ja uusiutuvan energian tavoitteelle, vaikka on kokonaan jäsenmaan päätettävissä, millä keinoin tavoitteeseen mennään.

Veikkaan, että me olemme jopa kokeneet tapauksia, joiden sopivin paikka olisi käsittely valtakunnanoikeudessa. Me olemme vain niin täydellisesti pudonneet kärryiltä siinä, mikä johti mihin.

Viime aikojen runsaasta tuulivoimakirjoittelustani huolimatta koen tärkeäksi sanoa, etten ole tuulivoiman vastustaja. Olen vain julkisten panostusten väärinsuuntaamisen vastustaja. Suomessa voitaisiin jo nyt tuottaa tuulivoimaa, joka ei aiheuta meluhaittoja eikä myöskään tarvitse veronmaksajien tukea, koska uudenlainen teknologia yltäisi kannattavuuteen ilmankin. Ongelma on siinä, etteivät tällaiset vaihtoehdot pääse markkinoille, koska markkinat on tukittu tuetulla tuulivoimalla – jonka ei näin ollen edes tarvitse kehittyä paremmaksi. Samasta syystä tämä ylituettu tuulienergia poistaa markkinoilta korkeatasoisia combi-voimaloita, kuten blogissani Lottovoitto olen kuvannut – vaikka sattumasähkö samaan aikaan edellyttää ja lisää varavoiman tarvetta.

Poliitikkojen luoman järjettömän tukijärjestelmän takia tuulivoima siis kannibalisoi sitä varavoimaa, josta se on täysin riippuvainen. Mielestäni vastuullisten poliittisten puolueiden tulisi kiireesti korjata virheensä, sillä vaikka ne eivät ehkä olekaan toimineet selvästi lainvastaisesti, päätökset on tehty varsin varomattomasti, sopimattomasti ja moitittavasti. Jotain kertoo sekin, että syöttötariffipäätöksellä Suomeen luotiin Euroopan tuottoisin sijoituskohde, jossa veronmaksajien raha ohjautuu pääosin ulkomaisille sijoittajille, samalla kun ne poistavat markkinoilta hyvää kotimaista voimantuotantoa.

Pian päätetään uusista tuista. Niistä on aika luopua kokonaan ja pelastaa markkinoillamme se, mikä vielä pelastettavissa on. Aiemman käytännön jatkaminen nykytiedon valossa olisi jo rikollista.

Yhä kasvava osuus energiasta tulee olemaan sähköä. Bill Gates on hyvin kiteyttänyt tuolle sähköenergialle asetettavat vaatimukset. Sen on oltava a) jatkuvasti käytettävissä olevaa, b) luotettavaa, c) turvallista, d) kulutuksen mukaan säädettävää ja e) halpaa. Hän kutsuu sitä energiaihmeksi. Tuohon suuntaan kehitystyön ja julkisen rahan pitäisi ohjautua, ei markkinoiden sotkemiseen.

Lähden tänään Kiinaan, jossa toimin vanhempana vierailevana tutkijana Pekingin Tsinghua Brookingsissa. Jo viime vuonna pidin siellä ympäristöpolitiikan esitelmän, jonka teema oli ”A lesson learnt: don´t repeat our mistakes”. Virheitä ei kukaan tietenkään voi välttää, mutta kyllä me saisimme niistä oppia.

Share Button