Blogi

18.huhtikuu 2016 - 11:58

Tuulimelu ja kanagate

Olen koulutukseltani filosofi ja päivittäin kiitollisuudenvelassa saamastani opetuksesta. Oppiaine opetti kyseenalaistamaan ja kysymään. Faktojen tarkistamista ei kannata halveksia eikä omien mieltymysten tulisi antaa koskaan ohjata huomiokykyä niin, että jotakin jää pimentoon tai että jokin törröttää silmään liikaa. Se koskee meitä kaikkia.

Viime viikolla pistin lentokentällä Twitteriin viestin: Saan tietooni paljon uutisia eläinkuolemista tuulivoimaloiden läheisyydessä. Uusin tapaus tilalta Siikaisilla. Vaatii puolueetonta tutkimusta.

Facebookissa ei tarvinnut tyytyä 140 merkkiin, joten viestini oli pitempi: Saan nykyään tietooni paljon uutisia eläinkuolemista tuulivoimaloiden läheisyydessä. Uusin tapaus on tilalta Siikaisilla, jossa kaikki kanat kuolivat äkillisesti ilman että ruumiinavauksessa paljastuu mitään syytä. Myös lampaita kuollut. Sitä ennen Kalajoella. Asia vaatii puolueetonta tutkimusta, sillä ympäri maailmaa raportoidaan vastaavista ongelmista jättiluokan teollisen tuulivoiman yhteydessä.

Kun YLE perjantaina uutisoi, että kanat tappoi minkki, päähäni on koko viikonlopun ajan soviteltu foliohattua. Tämä siitä huolimatta, etten rohjennut viestissäni väittää tietäväni syytä vaan peräänkuulutin puolueetonta tutkimusta.

Ilmeisesti somessa kiehahtaneet olettivat, että levitin huhua tarkistamatta lähteen todenperäisyyttä. Se olisi tietenkin typerää. Jokaisen meistä kannattaisi tarkistaa faktat. Se koskee niin minua, eläinlääkäreitä kuin asiasta riemastuneitakin.

Olin varmistanut taustat ja henkilöt. Merikarvialainen tuulivoimamelusta kärsinyt perhe oli muuttanut paikkakuntaa ja luopunut siinä yhteydessä eläimistään, parista naudasta, kymmenestä lampaasta ja muutamasta kanasta. Eläimet pantiin eri puolille, lampaat saivat uuden sijoituspaikan Siikaisista. Pääsiäisen jälkeen Siikaisten isäntä oli soittanut lampaiden entiselle isännälle ja kertonut yllättävistä kuolemista. Tilallisen kuusi kanaa oli kuollut ilman ulkoisia merkkejä, samoin merikarvialaisen omistajan kolme lammasta. Puhelussa arveltiin yhdessä mahdolliseksi syyksi tuulivoiman vaikutusta, muuta ei keksitty. Siinä vaiheessa minä sain kuulla asiasta.

Kun perjantaina YLE uutisoi minkistä, soitin merikarvialaiselle omistajalle ja kysyin syytä muuttuneeseen teoriaan. Hän puolestaan kysyi Siikaisten suunnalta asiaa, ja vastaus tuli tekstarina: “Varmistin tiedon, kanat oli löydetty kuolleena, ei syytä tiedossa. Myöhemmin kun putsasisvat kanalaa, löysivät pehkuista tunnelin, joka saattoi olla myös minkin tekemä. Täyttä varmuutta ei tietysti enää kenelläkään ole, kun eivät tutkineet kanoja ennen niiden hävittämistä. Kolmesta itsestään kuolleesta lampaasta yhden (henkitoreissa löydetyn) kuolinsyy eläinlääkärin mukaan todennäköisesti sydänkohtaus. Kanojen kuolema sattui samaan aikaan lampaiden kuolemien kanssa. Olivat ilmoittaneet että luultavasti minkki tappoi kanat. Ilmeisesti minkin tappama kana on ulkoisesti ehjä.”

Ainoa varmahko tieto oli, että pässin tappoi sydänkohtaus, muu on spekulaatiota. Minä en ole eläinlääkäri mutta olen toiminut vuosia lainsäätäjänä europarlamentin valiokunnassa, joka käsittelee niin ihmisten kuin eläintenkin terveyttä. Lainsäätäjässä tilanne herättää lisäkysymyksiä. Onko niin, että kuuden kanan ja kolmen lampaan äkillinen kuolema on ilmoitusasia, jonka syy voidaan todeta ilman, että eläinlääkäri on käynyt toteamassa tilanteen? Entä jos kysymys olisikin sairaudesta? Voitaisiinko tällaisella menettelyllä ohittaa myös vakava epidemia? Jos koko somekohu perustui sen paheksumiseen, että faktoja ei ole tarkistettu, eikö se ihmetys ole yhä voimassa? Eikö toiveeni puoleettomasta tutkimuksesta ole yhä perusteltu? Voidaanko lääkärin sanoa “tarkistaneen faktat”? Mitä sanoo Evira?

Joskus tuntuu, että me elämme Suomessa folioon käärittynä ilman tietoa ulkomaailmasta. Moni on ilkkunut, että miksei sitten tuulivoimamaissa Saksassa tai Tanskassa ole havaittu ongelmia. Siihen auttaisi pelkkä silmien avaaminen ja faktojen tarkistus. Heti kun näissä maissa alettiin rakentaa megaluokan teollisia tuulimyllyjä, alkoi myös raportointi ongelmista. Meneillään on ihmis- ja eläinkoe, joka hakee historiasta vertaistaan. Die Welt-lehti kertoo, että Tanska on keskeyttänyt megaluokan tuulivoimaprojektit infraääniongelman tutkimuksen ajaksi. Samoin Saksa perääntyy lisätuulivoiman etenemisessä, ja osasyy on yleisön voimakas vastustus, sillä jo sadat kansalaisjärjestöt vastustavat tuulivoimaa ja tuovat esiin muutoksia eläinten ja ihmisten hyvinvoinnissa. Esim. Saksan Baijerissa tuli jo 2014 voimaan laki, jolla vähimmäissuojaetäisyys tuulivoimalan ja asutuksen välille asetettiin 10 X tuulivoimalan kokonaiskorkeus. Ja koska tätäkään ei pidetä riittävän turvallisena, on esimerkiksi lääninlääkäri Thomas Carl Stiller Göttingenistä alkanut vaatia, että voimalat jotka sijaitsevat kolmea kilometriä lähempänä asutusta, tulisi sulkea. Ruotsalaiset lääkärit puolestaan varoittavat, että infraääni voi muodostaa mahdollisen terveysriskin migreenistä kärsiville tai muulla lailla herkistyville ja tuo esiin usein tuulivoiman yhteydessä esiin mainitut oireet kuten tinnituksen ja verenpaineen nousun. Australiassa infraäänen terveysvaikutusten tutkimiseen panostetaan vakavasti.  

Ja jotta tarinan roistokin, se paha minkki, saisi osansa, on syytä linkittää juttu tanskalaisfarmarista, joka kertoo minkkiensä surullisen tarinan. Olen varta vasten tarkistanut, että kyseinen herra on olemassa, ja hänen oma kirjallinen versionsa löytyy täältä.

Saan lähes päivittäin palautetta suomalaisilta, jotka ovat valitettavasti menettäneet tuulivoimalan tultua yöunensa ja sitä myöten terveytensä, ja jos asiasta alkaa puhua ääneen, romahtaa vielä asunnonkin arvo ja maine. Minulla ei ole näitä suruja, ja maineeni menetys on pieni, väliaikainen hinta, jos saan oikeutta näille ihmisille. Kuten espanjalaiset sanovat, öljy ja totuus nousee pintaan. Se voi kestää, mutta sitä ei voi estää.

Share Button