Jokainen uusi tuulivoimala on kuin lottovoitto, joka osuu ulkomaalaisille ja suomalaisille omistajilleen. Suomalaiset veronmaksajat osallistuvat tähän juhlaan maksamalla syöttötariffitukea 3000 miljoonaa eli kolme miljardia euroa 12 vuoden aikana. Havainnollistettuna 800 tuulimyllyä on yli 800 lottomiljonääriä. Onneksi olkoon Pekkarisen loton voittajille! Todennäköisyys voitolle on varma, jos ehti jaolle.
Kuten tunnettua, uuden tuulivoiman rakentajille päätettiin maksaa vuoden 2012 alusta syöttötariffitukea siten, että tuottajat saavat takuuhinnan tuottamastaan energiasta (pörssihinta + syöttötariffi) 105,3 €/MWh, ja 2016 alkaen 83,50 €/MWh. Tukea saa yhteensä 12 vuotta.
Tuhat megawattia uutta tuulivoimaa on rakennettu nopeasti. Keskimääräinen teho on ollut 3 MW/kpl. Tarkoitus on tehdä niitä yli 800 kappaletta (yhteensä 2500 MW). Yksi 3 MW:n tuulimylly tuottaa vuosittain sähköä noin 6900 – 8700 MWh. Kahdentoista vuoden tukijakson aikana yksi tuulivoimala tuottaa sähköä 82800 MWh – 104440 MWh.
Rahaa tällainen syöttötariffituulimylly tuottaa 12 vuoden aikana omistajalleen yhteensä noin 7 – 10 miljoonaa euroa. Kun siitä vähennetään investointi (n. 4 miljoonaa €) sekä korot ja kulut, käteen jää silti miljoonaluokan voitto.
Syöttötariffivoimaloiden 7- 10 miljoonan tuotosta veronmaksajat maksavat 60% – 70%. Markkinoilta sähköpörssistä tuulivoimalan omistaja saa 30% – 40%. Joidenkin tuulivoimayhtiöiden vuosittainen voitto on ollut suurempi kuin liikevaihto, koska valtion maksamaa tukea ei lasketa liikevaihdoksi.
Veronmaksajat menettävät 3 miljardia, ja uutta tuulivoimaa rakennetaan 2500 MW. Se on kahden ydinvoimalan kapasiteetti. Tämän sattumasähkön teho vaihtelee nollasta 2500 MW:iin. Suurimman tehon (oikosulkuvirran) mukaan on rakennettava monen tason (20 kV, 110 kV ja 400 kV) siirtolinjat ja sähköasemat. Kuka tämän sähkönsiirron maksaa? Sähkön käyttäjät, kuten olemme kuluneiden viikkojen aikana alkaneet käsittää. Monta kohua on vielä tiedossa.
Tuetun tuulivoiman kanssa yksikään toinen sähköntuottaja ei pysty kilpailemaan. Tuulivoiman tuottajat voivat myydä sähkön pörssiin alimmalla hinnalla. Näin varmistetaan pörssihinnan ja em. syöttötariffin erotuksen maksimointi. Lauhdesähkön tuottajat ovat vaikeimmassa asemassa. He eivät pysty kilpailemaan alkuunkaan vaan joutuvat lopettamaan ja purkamaan tuotantolaitoksiaan. Monissa combi-laitoksissa lopetetaan sähkön tuotanto ja siirrytään pelkästään lämmön tuottamiseen. Lämmöntuotantokapasiteetin lisääntyessä tarpeettomaksi jääviä combi-laitoksia puretaan. Säätösähkökapasiteettia ja sen ylläpitäjiä häviää. Maan huoltovarmuus kärsii.
Tuulivoiman suuren ja nopean tehovaihtelun takia säätövoiman tarve kuitenkin kasvaa. Ilman säätövoimaa koko valtakunnan verkko kaatuu. Myrskyn yltyessä kaikkien myllyjen jarrut menevät pohjaan lähes samanaikaisesti. Silloin pudotaan 2500 MW:sta nollaan nopeasti, ja samalla tarvitaankin paljon säätökapasiteettia. Sähkönkäyttäjät ja veronmaksajat maksavat tarvittavan uuden kapasiteetin, tavalla tai toisella. Tästä seuraa lisää Caruna-kohuja, kunhan todellinen hintalappu tälle kaikelle saadaan.
Poliitikkojen suusta kuulemme vielä monta kertaa: ”Meitä varoitettiin, mutta emme käsittäneet mistä oli kyse.”
Maailmassa on demokraattisia valtioita, joiden lainsäädäntö ei salli, että valtion maksamalla tuella samalla alalla toimivat yritykset asetetaan eriarvoiseen asemaan. Muutoksien olisi tultava aidon tuotekehityksen, reilun kilpailun ja markkinoiden kautta. Me EU:ssa ja Suomessa olemme tuhonneet energiamarkkinamme keinotekoisilla tukiaisilla ja teemme samalla energiasta ylellisyystuotteen. Ja kun yhtä alettiin tukea, siitä seurasi että kaikkea pitäisi tukea.
Kun päätös syöttötariffista tehtiin hallituksessa, jossa Kokoomus oli mukana, päätin luopua asemastani varapuheenjohtajana, jotta välttäisin kiusallisen asetelman, että varapuheenjohtajana moitin hallitustani. Pidin tärkeämpänä, että vakavasta asiasta saa keskustella. Kukaan ei vain tuntunut käsittävän.
Enkä ole varma käsitetäänkö energia-asioita vieläkään. Kun nykyinen hallitus nyt puuttuu pontevasti sähkönsiirtohintojen korotuksiin, näkeekö se sittenkään kokonaisuutta ja käsitä mikä sen omissa linjauksissa tulee yhä nostamaan sähkönsiirtomaksuja. Vaikka Sipilän hallitus lupasi panna kuriin tuulituet, sen rohkeus petti. Kallista peliä – ja kaiken maksaa kansa.
