Pienyrittäjän teesit

Törmäsin pari päivää sitten henkilöön, joka piti halveksuttavana, että kehtaan esitellä eri asioista kantojani juuri vaalien alla – hän katsoi, että yritän mielipiteitteni esittelyllä kerätä ääniä.

Jos ei ole tullut selväksi, juuri tämä on homman nimi.

Etenkin teen näin siksi, etten satsaa näissä vaaleissa kalliiseen mainontaan. Kampanjoin ajatuksilla. Vaalit ovat karanneet liian kalliiksi harvojen huviksi, eikä se edistä aitoa demokratiaa. Demokratiassa puolestaan on keskeistä, että tekee läpinäkyväksi sen, mitä ajaa ja mitä vastustaa, suorasukaisesti ja teeskentelemättä. Loppu on kiinni äänestäjistä.

Monet ovat kysyneet kantojani yrittäjyyteen. Tässä keskeisiä asioita, joita haluaisin edistää. Samalla otan kantaa edellisten hallitusten päätöksiin, ja astun muutamille varpaille. Mutta se pitää uskaltaa, jotta saamme muutoksia aikaan. Nyt ei ole varaa vaieta kohteliaisuussyistä.

Jyrki Kataisen hallitus ei saanut tuloksia aikaan, koska se oli liian laajapohjainen ja koska sitä pidettiin yllä väkisin. Liika optimismi koitui vahingoksi, kun talouden tunnusmerkkeihin ei herätty. Ensimmäinen asia, joka tulevan hallituksen on kiireesti korjattava, koskee työtä ja työllistäjiä. Työllistämisen esteitä on poistettava. Muuten emme nouse ikinä.

Ensinnäkin se tarkoittaa palkkauksen yksinkertaistamista yhteen luukkuun. Nyt työnantaja joutuu maksamaan palkan sivukuluja (työttömyysvakuutusmaksu, tapaturmavakuutusmaksu, eläkevakuutusmaksu, ryhmähenkivakuutusmaksu, ennakonpidätys, sotu-maksu, lomakorvaus, työajanlyhennys) liian monelle taholle, ja lain noudattaminen on tehty kohtuuttoman hankalaksi. Yrittäjä joutuu tekemään hallinnollisia tehtäviä, jotka eivät oikeastaan kuulu hänelle. Työnantajan pitää voida hoitaa homma maksamalla yhteen paikkaan, josta viranomaisen tulee ohjata raha eri tahoille. Digiaikana tämän ei pitäisi olla mikään ongelma.

YT- menettelyn rajaa tulee nostaa kahdestakymmenestä viiteenkymmeneen, kuten EU-direktiivi ohjeistaa. En tiedä, miksi Suomessa byrokratian pitäisi laueta päälle aikaisemmin kuin muuallakaan. Muutos antaisi yrittäjälle rohkeutta kasvattaa yritystä, kun nyt byrokratian pelossa moni yritys pidetään väkisin alle 20 työntekijän kokoisena. Kun pääluottamusmiestä ja ylimääräistä byrokratiaa ei haluta taloon, yritykselle ei haeta kasvua.

Nollasopimukset tulee sallia, ja niillä pelottelu kannattaa lopettaa yhteisen edun vuoksi. Kyse on joustosta, joka ei ole pois työntekijän oikeuksista. Puhun mieluummin osa-aikatyösopimuksesta, joka on tärkeä mahdollisuus tasata ruuhkahuippuja ja suoda töitä niille, jotka eivät sitä kokoaikaisesti edes tarvitse, kuten opiskelijat ja eläkeläiset. Lainsäädännöllä ei pidä hankaloittaa yritystoimintaa. (Lisäys 7.4.15: tässä asiassa lukijoiden palaute on ollut minulle hyödyllinen. Olen käyttänyt nollasopimustermiä liian ylimalkaisesti, ja luultavasti monet muutkin kokoomuslaiset. En kannata sellaista nollasopimusjärjestelmää, joka tarkoittaa ekstraajan kohdalla sitä, ettei hän nollatunnelle jäädessään  ole oikeutettu työttömyyskorvauksiin, koska ei ole muun työnantajan käytettävissä tai jos nollatuntisopimuksesta irtisanoutuminen merkitsisi karenssia työttömyyskorvausten suhteen, vaikkei tehtyjä tunteja olisi lainkaan. Kiitos hyvästä täsmentävästä palautteesta.)

Samasta syystä ns. tuntipankkijärjestelmä kannattaa hyödyntää. Nythän se on jo olemassa, ja on tärkeää, että se säilytetään. Muussa tapauksessa työnantaja ei uskalla palkata riittävästi työvoimaa sesonkitöissä.

Poistaisin pienyrittäjien osingosta menevän 7,5 prosentin ennakkoveron, joka nyt peritään ollenkaan riippumatta onko summa suuri vai pieni. Tämä Jutta Urpilaisen ajama nappikauppa työllistää kymmeniä tuhansia suomalaisia taloushallinnon ammattilaisia, aiheuttaa turhia kustannuksia ja katkeroittaa pienyrittäjän mielen, mutta ei kasvata kansantuotetta. Voitosta on jo maksettu arvonlisävero ja tulovero,   joten olisi syytä miettiä, kannattaako tällainen lamauttaminen yhteiskuntaa.

Yhtiön kehittämiseen jätetyistä voitoista ei tule periä veroa. Näin syntyy kannuste investointeihin, etenkin start up -yrityksissä.

Pienyrityksissä työllistämisen mahdollisuus olisi suuri, mutta valtiovallan tulee tulla vastaan. Se tapahtuisi esimerkiksi ottamalla huomioon maksetut palkat pienyrityksen nettovarallisuuden laskennassa. Työllistävän pienyrittäjän palkkiona olisi suurempi pääomatulo-osinko, mikäli hän palkkaa lisää työntekijöitä. Toinen vaihtoehto olisi, että palkkasivukulun saisi vähentää arvonlisäverosta, kun kyseessä on palveluyritys. Jätän kannustimen koon määrittelyn VM:n virkamiehille, mutta tämän tulisi olla poliittinen tahtotila.

Arvonlisäveron rajaa on nostettava palveluissa ylemmäs, ja niiltä jotka tekevät työtään omin käsin, kuten kampaajilta, alv-prosenttia tulee pienentää. Nykyinen taso vääristää hintaa niin paljon, että palvelut haetaan naapurimaista, ja näin veropotti vähenee.

Näistähän yrittäjät unelmoivat, ja en ymmärrä, miksi yrittäjäkokemusta vailla olevien poliitikkojen pitäisi pilata hyvät unet.

Ps. Politiikka voi olla enemmän kuin yksinpuhelua. Listani toimenpiteistä ei ole valmis, ja sinulla voi olla parempia ideoita. Olen kiitollinen, jos kerrot ne minulle. 

Ps. Jos kannatat tällaista poliitikkoa, ehkä haluat lukea väitöskirjani suomenkielisen version ja tukea sillä tavoin kampanjaani? Lue lisää http://www.korhola.com/lang/fi/2015/03/tilaa-eija-riitta-korholan-vaitoskirja-ja-tue-kampanjaa/  Olen myös kiitollinen, jos jaat tekstiäni eteenpäin. En kampanjoi rahalla vaan ajatuksilla.

 

Share Button

06.huhtikuu 2015

16:20

0 kommenttia