Kuluneella viikolla nimeni on esiintynyt Mauri Pekkarista koskevassa Ilta-Sanomien uutisoinnissa pariin otteeseen. Olen saanut asiasta paljon kiitosta siksi, että olen ylipäätään nostanut tuulivoiman ongelmakohtia esiin. Monet suomalaiset kokevat tulleensa ylikävellyiksi ja ihmettelevät, voiko tällaista todella tapahtua. Siteeraan yhtä kirjettä: ”Anteeksi, että vein aikaasi, mutta tämä tuulivoima on niin uskomaton juttu, etten olisi koskaan voinut kuvitella tällaista näkeväni ja kokevani, näin yliolkaista ja vastuutonta suhtautumista kansalaisia, kuntalaisia ja luontoa kohtaan.”
Olen saanut myös paheksuntaa siitä, että miksi nyt vaalien alla tällainen ulostulo. Miksi tämä ajoitus?
Siksi, etten tiennyt puoliakaan tilanteesta ennen kuin kirjoitin maanantaina julkaistut kaksi blogitekstiä. Vuosien ajan olen kyllä arvostellut syöttötariffeja useaan kertaan, ja nyt useimmat muutkin myöntävät, että ne ovat ylisuuria eikä niihin olisi varaa.
Julkaisin maanantain vastaisena yönä postauksen Paljon melua tyhjästä ylisuurten syöttötariffien tarinasta – sehän on ollut viime viikkojen puhuttu aihe ja yksi kaavailtu leikkauskohde. Vanhasen hallitus teki siitä päätöksen, mutta halusin muistuttaa, ettei Kokoomus ollut alun perin järjestelmää ajamassa, sillä varapuheenjohtajana ja hallitusneuvottelijana tunsin asian kulun. Muistan hallitusneuvotteluissa huhtikuussa 2007 ihmetelleeni Pekkarisen tunteellista reaktiota, kun hän näki pieneksi biokaasutueksi lievennetyn tariffikompromissimme. Hän tuli tilanteeseen kesken ja raivostui silmin nähden – enemmän kuin kokenut poliitikko normaalisti tekisi.
Heti aamusta aloin saada viestejä, joissa kiitettiin aiheen esiin nostamisesta. Vasta silloin törmäsin itse ensimmäisen kerran dokumentteihin, joiden mukaan Pekkarisen vävyllä Taamir Fareedilla olisi ollut keskeinen rooli syöttötariffien suunnittelijana ja niistä hyötyvänä sijoittajana. Tämä tuli esiin Uuden Suomen puolella blogikeskustelussa ja sekä henkilökohtaisesti saamissani viesteissä. TEM ja Tuulivoimateollisuus myös tukivat hänen diplomityötään. (poistettu sivuilta)
Kun linkitin syöttötariffikritiikkini Twitteriin, joku vastasi minulle linkkaamalla Satu Hassin blogiin, jossa tämä todisti tariffien tarpeellisuutta ja väitti tuulivoiman alentavan sähkönhintaa ja näin maksavan tariffit takaisin. Lupasin kirjoittaa vastaukseni aiheeseen, ja julkaisin sen samana iltana otsikolla Huulivoimaa.
Viestejä alkoi tulla lisää. Blogissani käsittelin Satu Hassin esiintuomaa Energiakolmion laskelmaa, jota pidin silmänkääntötemppuna: näennäisenä laskelmana, joka voitaisiin tehdä minkä tahansa tuetun energiamuodon kohdalla. Siinä vaiheessa eräs blogikeskustelija toi esiin, että myös Pekkarisen tytär liittyy kuvioon Energiakolmion salkunhoitajalobbarina. Tätä kolmiyhteyttä hämmästelin ääneen Twitterissä maanantai-iltana.
Seuraavana aamuna IS-toimittaja soitti ja teki Twitter-viestistäni jutun. Se seikka, että Pekkarinen kiisti puheeni täydeksi valheeksi, aiheutti sen, että aloin saada entistä enemmän minulle tuntemattomilta ihmisiltä dokumentteja, jotka puhuvat toista.
Pekkarinen on aivan oikeassa siinä, ettei hän tehnyt päätöksiään yksin. Kokoomus käänsi asiassa kelkkansa ja taipui syöttötariffeissa Pekkarisen tahtoon huhtikuussa 2010. Tuota päätöstä seuraavana päivänä ilmoitinkin haluavani jättää paikkani Kokoomuksen varapuheenjohtajana. Totesin blogisssani Energiapaketti on virhe, etten ole valmis kantamaan vastuuta tehdyistä vääristä päätöksistä : ”Hyvät ihmiset, kun tekin joskus suututte tähän kuvioon, koettakaa muistaa, että syy oli Kepun ja vihreiden. Kokoomuksen synti oli vain heikkous. Ja siitä minä pesen käteni”, kirjoitin 21.4.2010.
Minulta on myös kysytty, että mikä tässä on ongelma. Saahan ministerinkin perheenjäsen yrittää ja rikastua. Kyllä saa. Jätän median selvitettäväksi ja kansalaisten arvioitavaksi, onko keskeistä asemaa käytetty tavalla, joka ei kestä tarkastelua.
Vääränä pidän joka tapauksessa tariffien suuruutta; ne tekivät sinänsä kannattamattomasta tuulivoimasta Euroopan tuottoisimman bisneksen veronmaksajien kustannuksella. Meillä ei ole sellaiseen varaa.
Poliitikot tekevät tosin usein päätöksiä, joihin meillä ei olisi varaa. Tämä ei ole suinkaan ainoa esimerkki, niitä on useita ja useassa puolueessa.
Tämän kyseisen päätöksen älyttömyyttä kuvaa kuitenkin hyvin viestiketju, jonka sain eräältä sijoittajalta. Hän käytti varainhoitajanaan Taaleritehdasta, jossa Pekkarisen vävy toimii uusiutuvan energian johtajana. Vuonna 2011 lähettämässään viestissä otsikolla ”Oliko tänään aprillipäivä” tämä asiakas ihmetteli sijoitusyhtiön päätöstä avata ensimmäinen tuulivoimarahasto: ”Olin ällikällä lyöty, kun Uusi Suomi uutisoi, että Taaleritehdas haluaa rakentaa Suomeen merkittävän määrän tuulivoimaa. Tämä pistää kysymään vakavan kysymyksen: Onko teillä käynyt kylässä laskutaidottomia viherpeippoja vai haluaako Taaleritehdas pelkästään päästä vuolemaan itselleen siivun vihreän energian tukiaisista?”
Taaleritehtaalta tullut vastaus oli ainakin rehellinen: ”Morjesta xxxx. Jutellaan tänään tästä ”aprillipilasta” .Sanoisin että perustuu siihen että tällä tavalla sijoittajamme saavat takaisin siitä mitä he maksavat veroissa valtiolle. Ei niinkään vihreä teko…;)” Viestin saaja katsoi sen osoittavan melkoista häikäilemättömyyttä ja hän siirsi varainhoitonsa muualle.
Poliitikkona ajattelen, että syyttävä sormi täytyy kyllä osua meihin, jotka tällaiset aprillipilat mahdollistamme. Siksi toivon, että keskustelu jatkuu. Uskon, että me poliitikot puolueesta riippumatta alamme olla sitä mieltä, että Suomella ei ole varaa mihinkään muuhun kuin omituisten hyväveliverkostojen riisumiseen ja markkinatalouden vapauttamiseen toimimaan reilusti, ketään suosimatta ja ketään syrjimättä. Sen mahdollistaa vain avoimuus. On energiaglasnostin aika.
Ps. 1 Tasan viisi vuotta sitten kirjoitin tuulivoiman epäpyhästä allianssista Huora vai ei – se vähän riippuu. Aihe on ajankohtainen yhä.
Ps. 2 Jos kannatat tällaista poliitikkoa, ehkä haluat lukea väitöskirjani suomenkielisen version ja tukea sillä tavoin kampanjaani? Lue lisää https://www.korhola.com/lang/fi/2015/03/tilaa-eija-riitta-korholan-vaitoskirja-ja-tue-kampanjaa/ Olen myös kiitollinen, jos jaat tekstiäni eteenpäin. En kampanjoi rahalla vaan ajatuksilla.
