Warning: Illegal string offset 'filter' in /var/www/fs1/5/korhola/public_html/wp-includes/taxonomy.php on line 1442

Blogi

03.marraskuu 2014 - 02:56

Isänmurha

Kun yksitoista vuotta sitten lokakuussa 2003 liityin Kokoomukseen, puolueella ei voinut sanoa menevän hyvin. Eduskuntavaaleissa 2003 kykypuolue oli saanut sentään 18,6 % osuuden, mutta keväällä kannatusluvut 2004 roikkuivat jo 16 prosentin lähellä, ja puolueen puheenjohtajaa Ville Itälää ahdisteltiin omienkin parissa. Itälän ilmoitus maaliskuussa 2004 eurovaalien alla lähteä ehdokkaaksi Brysseliin ei lopulta ollut kovinkaan yllättävä idea. Johtoon tuli nuori kasvo, toisen kauden kansanedustaja Jyrki Katainen. Heti seuraavalla viikolla puolue voitti hänen johdollaan eurovaalit, joissa Kokoomus sai historiansa suurimman eurovaalikannatuksen ja neljä paikkaa. Voiton taustalla oli uuden ehdokkaan, Alexander Stubbin, huikea äänisaalis.

Poliittiseen kulttuuriin kuuluvat niin sanotut isänmurhat. Itälän lyhyehkön puheenjohtajakauden (2001-2004) heikkoutena pidettiinkin yleisesti sitä, että tämä mestaus oli jäänyt tekemättä ja välimatka edeltäjään Sauli Niinistöön ottamatta. Itälä ja Niinistö jatkoivat kumpikin Lipposen kakkoshallituksessa Niinistön kantaessa painavampaa salkkua.

Kun Katainen tuli johtoon, Brysselissä aloittavaa Itälää ei ilmeisesti ollut tarpeen teloa. Sen sijaan Kataisen arvioitiin tehneen jopa useamman isänmurhan Niinistön suuntaan. Yhtenä esimerkkinä se, kuinka historiallisen vaalivoiton taannut Niinistö sivuutettiin vuonna 2007 hallitusneuvotteluista, vaikka ilman Niinistöä Kokoomuksella ei olisi ollut mitään asiaa nousta oppositiosta hallitukseen. Nousukiito jatkui vaalista toiseen, vahvasti Niinistön kansansuosioon perustuen.

Uusimmat gallupit ovat palauttaneet Kokoomuksen vuoden 2003 kannatuslukuihin. Olemme kuitenkin aivan uudenlaisessa tilanteessa: nyt ei ole kyse pelkästään poliittisista mieltymyksistä ja kyllästymisistä. Jos katsotaan talousnäkymiä, voi sanoa, että maassa on todellinen hätä. Ihmiset ovat syystäkin pettyneitä.

Tämän hädän ainekset on kuitenkin luotu jo kauan sitten, itse asiassa silloin kun Vanhasen kakkoshallitus aloitti vuonna 2007. Juuri se ja seuraava hallitus jättivät lukematta talouden tunnusmerkkejä, ja siitä lukutaidottomuudesta me kärsimme tänään. Se mitä yhteisvastuullisesti tapahtui, ei ollut fantastista. Talouselämän puolella hälytettiin jo vuosia sitten muun muassa kauppataseen näkymistä, mutta esimerkiksi vääränlaisilla energiaratkaisuilla vaihtotaseen vajetta vain kiihdytettiin. Syitä voisi listata useita; itse olen vuosien varrella nostanut esiin erityisesti virheitä, joita on tehty antamalla liikaa myönnytyksiä vihreälle hallituskumppanille.

Kokoomuksen puheenjohtajan alamäki ei siksi yllätä minua, sillä kuka tahansa sille paikalle joutunut olisi nyt todellisessa liemessä, jo pelkästään aiemmin tehtyjen päätösten vuoksi. Olenkin miettinyt, olisiko Alexander Stubbin oikeasti pitänyt tehdä se isänmurha ja todeta aloittaessaan ihan suoraan tilanteen karuus: nyt on tehty hirveästi virheitä ja hukattu aikaa, ja se kaikki kaatuu tämän hallituksen päälle. Mutta sellaiseen hän lienee vain aivan liian mukava kaveri. Jokaisen vastuunkantajan on katsottava toki ensisijaisesti peiliin mutta tässä tapauksessa myös peruutuspeilistä näkyy lohduttoman paljon.

Puolueista riippumatta toivotan nyt voimia kaikille niille, jotka yrittävät nostaa Suomea pystyyn. Nyt tarvitaan yhteistyötä, katsetta eteen ja ylös sekä paljon isänmaanrakkautta.

Share Button