Nej men ja!

Ruotsin kielestä on helppo pitää. Rakenteeltaan yksinkertaisena se antautuu opettelijalle lähes puoli-ilmaiseksi, se on vaivatonta ja kotoisaa – varsinkin kun sen suomalaismaisesta lausumisesta ei koskaan syytetä ketään, siinä missä englannin ääntämisestä on tehty kansallinen itseruoskintalaji. Lisäksi rakastan maatani ja sen historiaa, jossa suomenruotsalaisilla on iso rooli.

Siksi toivon, että maamme säilyy kaksikielisenä siten, että keskeiset palvelut taataan molemmilla kielillä. Ehdoton kyllä ruotsille!

Siitä ei kuitenkaan seuraa loogisesti, että ruotsin kielen pitäisi olla kouluissa pakollinen kielivalinta.

Omalla kohdallani ruotsin pakollisuus taisi jopa haitata. Kirjoitin kyllä kielestä laudaturin, mutta koska sitä ei saanut itse valita, oppimismotivaatio oli muita kieliä selvästi heikompi. Myös näkymät siihen, mihin ruotsia oikeassa elämässä tarvitsisin, vaikuttivat.

Me elämme jo liian globalisoituneessa maailmassa, jotta pakkoruotsi olisi perusteltu. Kansainvälisyytemme ulottuu kauas yli pohjoismaisen yhteistyön, ja tähän pohjoismaiseenkaan yhteistyöhön ei vältämättä tarvita juuri tätä kieltä, sillä islantilaiset ja suomenkieliset se jättää kakkosasemaan.

Minua vaivaa ajatus, että kaikkien suomalaislasten on pakko opiskella jotakin, jonka hyöty ja houkuttelevuus ei ole kaikkien kohdalla ilmeinen. Oppimishaluisten motivaatio tapetaan heti alkumetreillä. Kielten opiskelu on tietenkin välttämätöntä, mutta kannatan valinnan vapautta. Mietin, onko meillä kansakuntana varaa siihen, että oppimisesta tehdään tervan juontia?

Tärkeintä on turvata se, että kaikki suomalaiset saavat hyvää kielenopetusta, ja mitä aikaisemmin, sen parempi. Minulle sopisi hyvin, että kielivaatimuksia lisättäisiin ylioppilaskirjoituksissa. Moni epäilemättä valitsisi ruotsin.

Ehkä linjanmuutos jopa nostaisi vapaaehtoisen ruotsin uuteen kukoistukseen, pelkästä rakkaudesta ja ilosta. Kokoomuksen puoluekokouksen enemmistö on jo kertaalleen esittänyt pakkoruotsista luopumista. Olen varma ettei tuo joukko ole ruotsin kieltä vastaan vaan sen puolesta.

Minkään kielen ei tarvitse olla pakollinen. Ruotsi saavuttaa joka tapauksessa vakaan aseman. Poistamalla pakkoruotsin pääsisimme eroon tästä keskustelusta, joka turhaan hiertää välejä. On myös aika turhaa, että jotkut ruotsinkieliset ovat tehneet pakkoruotsista symbolin omasta olemassaolostaan – juuri hehän eivät sitä tarvitse. Heidän oikeutensa olisi aivan hyvin hoidettavissa ilman pakkoruotsia, kansallisella konsensuksella.

Olen silti avoin ja älyni on plastinen. Pääni saa käännettyä hyvillä argumenteilla, enkä ole edes niin jääräpäinen, ettenkö voisi nöyrtyä muuttamaan kantaani.

Mutta säästäkää minut siltä typerimmältä argumentilta: “Jos luovutaan pakkoruotsista, millä sitten perustellaan pakkomatematiikka”. Näiltä henkilöiltä jää huomaamatta, että aivan samalla logiikalla voitaisiin perustella pakkovenäjä tai vaikkapa pakkosaami; lista voisi itse asiassa olla loputon. Kielten opiskelun tulee kyllä olla pakollista, mutta kielivalinta olisi mielestäni aika jättää perheille. Muuten saattaa käydä niin, että jossakin vaiheessa väestörakenteen muuttuessa on automaattisesti siirryttävä pakkoruotsista pakkovenäjään. Emme kai me sitä halua?

Pankaa pöytään parhaat perustelut pakkoruotsin puolesta. Muussa tapauksessa jatkan omapäistä ajattelua.

Share Button

1 kommentti artikkeliin “Nej men ja!

  1. Paluuviite: billy

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *