Leffa – kun sen on nähnyt

Minuun teki suuren vaikutuksen kun sain Tuukka Temoselta kutsun Presidentintekijöiden kutsuvierasensi-iltaan. Olin ottanut asiaan julkisesti kantaa, oli kaikki syyt mennä aikailematta katsomaan.

Kyseessä on vaikuttava dokumentti, jota kukaan ei voi enää koskaan jäljitellä tai toistaa. Tämä jää poliittiseen historiaan. Noin aitoa pohdintaa voi tallentaa vain silloin, kun kuvattavat luottavat tilanteeseen täysin: mitään sellaista ei mene julkisuuteen, mille ei anneta lupaa.

Dokumenttia katsellessa oli helpompi ymmärtää, miksi Temosen alkuperäinen elokuvaa koskeva idea muuttui ehdokkaasta kampanjatiimiin. Kuvattu materiaali oli ainutlaatuista ja raastavan rehellistä. Se oli paljon kiinnostavampi näkökulma kuin elokuva itse ehdokkaasta, joka hyvästä syystä varjelee yksityisyyttään. Siitä olisi tullut muodollisuus, tämä taas kuumotti oikeasti.

Taru Tujuselle tarjottiin mahdollisuutta tulla katsomaan aineistoa sen tekovaiheessa, mutta kun koko lähtökohta oli vastoin sovittua, asetelma oli absurdi.  Sekin on ymmärrettävää. Osa kampanjatiimin ammattitaitoa on antaa selvä viesti siitä, että heidän työnsä oli luottamuksellista pohdintaa, ei julkisuuspeliä.

Mitä saatiin? Hieno jännitysnäytelmä, joka osoitti tekijänsä omantunnonherkäksi ihmiseksi: elokuvaa leimaa kunnioitus, ei haaskalla olo, revittely tai tarkoitushakuinen kärjistys.

Saatiin myös nähdä, että kokoomuslainen kampanjointi oli reilua peliä. Ne jotka odottivat näkevänsä likaista juonimista, jonka paljastumista Kokoomus pelkää, pettyivät pahasti. Tujunen, PihaKekkonen,KortelainenHarkimo ja muu tiimi eivät koskaan suunnitelleet tulevansa elokuvan tähdiksi mutta sitä he ovat, ansaitusti.

Entä Niinistö? Hän toimi arvonsa mukaisesti, pysytteli kaukana vaaliryhmästä mutta lähellä kansaa. Elokuvan paradoksi onkin, ettei se ehkä sittenkään pysty kokonaan kuvaamaan sitä, missä vaalit voitettiin. Siinä missä kampanjatiimi haarukoi somea, Niinistö kohtasi valtavan määrän kansan syviä rivejä kasvotusten. Niinistön todellinen kannatus yllätti somessa säikähtäneen tiiminkin. Elokuva on kunniaksi Niinistölle, sillä se kuvaa juuri sen, ettei mies suostu myyntituotteeksi.

Elokuvan totuudenhetki? Ehkä se Tujusen havainto, että suvaitsevaisuudella ratsastaneet osoittautuivat kampanjassa moralisteiksi. Kun ehdokkaat saivat valita toisilleen laulun, Niinistön valinta oli lempeä, Haaviston leimaava.

Leffa itketti ja nauratti mutta myös uuvutti, sillä se kuvasi vaalityön raskauden  kaamoksen lumessa ja jäässä kouriintuntuvasti. Sydämen se sulatti.

Hieno työ. Kiitos.

Kuvankaappaus 2014-3-13 kello 19.08.19

Share Button

13.maaliskuu 2014

19:12

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: