Warning: Illegal string offset 'filter' in /var/www/fs1/5/korhola/public_html/wp-includes/taxonomy.php on line 1442

Mepin Työ

21.helmikuu 2014 - 20:52

Komissio vastasi Korholan kysymykseen koskien tutkintojen vastavuoroista tunnustamista Euroopan unionissa

Kirjallisesti vastattava kysymys E-014345/2013

komissiolle

työjärjestyksen 117 artikla

Eija-Riitta Korhola (PPE)

Aihe:            Tutkintojen vastavuoroinen tunnustaminen Euroopan unionissa

Ammattipätevyyden tunnustamisesta 7. syyskuuta 2005 annetussa direktiivissä 2005/36/EY säädetään ammattipätevyyden vastavuoroisesta tunnustamisesta Euroopan unionissa. Direktiivissä säädetään menettelystä, jolla jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tunnustettava vastaanottaneensa ammattipätevyyden tunnustamista koskevan hakemuksen ”säännellyssä ammatissa” toimimista varten, ilmoitettava hakijalle puuttuvista asiakirjoista ja tehtävä päätös mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kolmen kuukauden kuluessa.

Monet työpaikat Suomessa – erityisesti hallinnon alalla – edellyttävät tällaisen hakemuksen esittämistä ulkomaisen tutkinnon tunnustamiseksi ja rinnastamiseksi vastaavaan suomalaiseen tutkintoon. Vaikka unionin säänneltyjen ammattien tietokannassa on luettelo ammattipätevyyksistä, se ei sisällä ”diplomaatin” pätevyyttä Suomen tapauksessa. Siitä huolimatta niiden, jotka hakevat diplomaatin uralle Suomen ulkoasiainministeriöön on saatava tunnustus toisessa EU-maassa saadulle tutkinnolle. Tämä on omituista, sillä ulkoasianministeriön mukaan diplomaatin ura on periaatteessa avoin kaikille, joilla on korkeampi yliopistotutkinto (maisterin tutkinto) riippumatta sen luonteesta tai sisällöstä.

Suomen opetushallitus, siis ”toimivaltainen viranomainen”, veloittaa rekisteröintimaksuna 238 euroa (plus toimituskulut 10 euroa), joka on vastavalmistuneille korkea hinta yhdestä työhakemuksesta. Lisäksi niiden, jotka pääsevät diplomaatin uralle, on ohjelmaan hyväksymisen jälkeen läpäistävä ammatillinen koulutus. Siksi vaatimusta ulkomaisen tutkintotodistuksen vahvistamisesta voidaan pitää epätasa-arvoisena ja epäreiluna kohteluna.

1.    Katsooko komissio, että tällaisilla keskinäistä tunnustamista koskevilla maksuilla rikotaan periaatetta, jonka mukaan esteet olisi poistettava henkilöiden ja palvelujen vapaalta liikkumiselta sisämarkkinoilla (ottaen huomioon direktiivin johdanto-osan 34 kappaleen)?

2.    Onko valmisteilla lainsäädäntöehdotuksia korkea-asteen tutkintojen hyväksymistä koskevista hakemusmaksuista EU:ssa?

 

 

E-014345/2013

Michel Barnier’n

komission puolesta antama vastaus

(21.2.2014)

Direktiiviä 2005/36/EY[1] sovelletaan ainoastaan sellaisiin ammattihenkilöihin, joilla on pätevyys harjoittaa ammattiaan yhdessä jäsenvaltiossa ja jotka haluavat harjoittaa samaa ammattia toisessa jäsenvaltiossa, joka sääntelee kyseistä ammattia eli edellyttää erityistä ammattipätevyyttä kyseiseen ammattiin pääsemiseksi tai sen harjoittamiseksi. Arvoisan parlamentin jäsenen toimittamien tietojen perusteella tämä direktiivi ei näytä soveltuvan käsillä olevaan tapaukseen. Käsillä olevassa tapauksessahan on kyse ammatilliseen koulutukseen pääsystä diplomaatin ammatin harjoittamiseksi Suomessa eikä ammattiin pääsystä sinällään. Lisäksi kyseiseen koulutukseen pääsyn edellytyksenä on maisterintutkinto, tutkinnon sisällöstä riippumatta, eikä erityinen direktiivissä tarkoitettu ammattipätevyys.

Tutkintojen akateeminen tunnustaminen kuuluu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimuksen) 165 artiklan nojalla yksittäisten jäsenvaltioiden toimivaltaan. Tämä tehtävä voidaan uskoa valtionhallinnon elimille tai siirtää muille elimille kuten tutkintotodistusten akateemisen tunnustamisen kansallisille tiedotuskeskuksille tai yksittäisille korkea-asteen oppilaitoksille niiden institutionaalisen itsemääräämisoikeuden puitteissa. Tutkintojen tunnustamisesta akateemisiin tarkoituksiin vastaavilla toimivaltaisilla viranomaisilla on lisäksi kansallisesta lainsäädännöstä riippuen oikeus periä maksu palvelustaan. Ainoastaan, jos tällainen maksu on huomattavasti suurempi kuin tutkinnon tunnustamiseen liittyvät tosiasialliset hallinnolliset kulut – mistä ei ole viitteitä tässä tapauksessa –, saattaa olla kyse SEUT-sopimuksen 21 artiklan mukaisen vapaan liikkuvuuden esteestä. Koska akateemisten tutkintojen tunnustaminen jatko-opintoja silmällä pitäen kuuluu kansalliseen toimivaltaan, EU ei ole antanut lainsäädäntöä korkeakoulututkintojen akateemiseen tunnustamiseen liittyvistä hakemusmaksuista.

 


[1]     Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/36/EY, annettu 7 päivänä syyskuuta 2005, ammattipätevyyden tunnustamisesta (EUVL L 255, 30.9.2005), sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2013/55/EU, annettu 20 päivänä marraskuuta 2013 (EUVL L 354, 28.12.2013).

Share Button