Kolumnit ja artikkelit

21.helmikuu 2014 - 12:32

Tätä me ei toivottu

Englannin kielessä on tehokas sana, jolle en ole löytänyt nasevaa käännöstä. ”Counterproductive” saatetaan kääntää haitalliseksi mutta tuo käännös ei paljasta loogisen kausaalisuhteen tuottamaa pettymystä. Kyse on siitä, että jokin seikka on vaikuttanut juuri päinvastaiseen suuntaan kuin alun perin aiottiin.  ’Vastavaikutteinen’ kuulostaa liian kömpelöltä.

Aina ei siis käy niin kuin toivotaan. Tahto voi olla hyvä mutta koska ongelmat ovat usein monimutkaisuudessaan ilkeitä, ne yllättävät ja tuottavat päinvastaisen tuloksen.

Ajatellaan vaikkapa uskonpuhdistusta. Se oli kaivattu, monella lailla välttämätön kansanliike korruptoitunutta uskonnollista valtaa vastaan. Se antoi myös tieteelle sysäyksen eteenpäin, koska ravisteli auktoriteettiuskoa ja käsitystä luonnon koskemattomuudesta. Tuonpuoleisen sijasta huomio kiinnittyi tähän maailmaan paljolti uskonpuhdistuksen seurauksena. Mutta siitä seurasi jotain, mitä Martti Luther ei toivonut: Georg Henrik von Wright on todennut, että pitkän ajan näkökulmasta uskonpuhdistus edisti elämänmuotojen maallistumista ainakin yhtä paljon kuin herpaantuvan uskonnollisuuden aktivointia.

En maininnut uskontoa sattumalta. Viime vuosien ilmastonmuutoskeskustelu on usein muistuttanut uskonnollista debatointia.

Mutta hurmos ei ole sen pahin ongelma. Pahin ongelma on pelottavat tulokset, jotka ovat kääntyneet asetettuja tavoitteita vastaan: ilmastopolitiikkamme on edistänyt päästöjen kasvamista ja saastumista, koska se on yksipuolinen. Se tekee paitsi talousvahinkoa, ennen kaikkea se vahingoittaa kokonaisuutena ympäristöä. Talousvahingot voisi hyväksyä, jos vastapainoksi saataisiin jotakin hyvää ja välttämätöntä, jotain jolle hintalappua ei kannata edes asettaa. Mutta nyt ei ole kyse siitä. Ilmastopolitiikkamme kasvattaa päästöjä niin suhteellisesti kuin absoluuttisestikin. Siksi se pitää vaihtaa toisenlaiseen strategiaan, yhdessä muiden kanssa sovittuun.

Tilanne on yksinkertaisuudessaan tämä. Kansainvälisen kaupan tilastot osoittavat, että satoja miljardeja maksaneiden ilmastotoimien aikana EU on kasvattanut päästöjään.  Tämä käy ilmi kun tarkastellaan kokonaispäästöjä, eli otetaan kulutus huomioon ja tuontikulutustarvikkeiden päästöt.  Kotoperäisten päästöjemme ulkoistaminen siis kostautui ja nosti tuontitarvikkeiden päästöjä.

Hallitusneuvotteluissa vihreille myönnytyksenä annettu ilmastolaki on saatu luonnosvaiheeseen ja on lähtenyt lausuntokierrokselle. Nyt pitää olla tarkkana ja katsoa politiikan tuloksia: EU:n ilmastopolitiikka rajoittaa tehokkainta tuotantoa ja lisää globaalisti päästöjä. EU:n ilmastopolitiikka ei ole luonut uutta työtä, investointeja tai clean techiä vaan on kurittanut omaa puhdasta teollisuutta, lisännyt työttömyyttä ja heikentänyt vaihtotasetta. Kaikkien ilmastopolitiikan tulosten valossa hanke on syytä jäädyttää, jos välitämme ympäristöstä vähääkään.

Se hallitus, joka antaa tuen tällaiselle politiikalle, on vastuuton ja tehtäviensä tasalta pudonnut.

(Kolumni, julkaistu alunperin  Nykypäivässä 21.2.14)

Share Button