Suomen Kuvalehti (14.2.14) noteerasi esiintymiseni Synsamin silmälasimainoskampamjassa ja arveli, että rillipään imago saattaa syrjäyttää olkapäämepin maineeni. Lehti viittasi aivan oikein siihen, että ehdokkailla on kova kisa näkyvyydestä. Alex Stubb meni viihdeohjelmiin, minä suostuin mainostamaan silmälaseja.
Mietin marraskuussa esitettyä pyyntöä moneen kertaan, tietenkin. Opiskeluaikoina ja nuorena äitinä tienasin rahaa sivutoimisilla kuvauskeikoilla, mutta se oli ohi kauan ennen poliitikon hommia. Poliitikkona minua on pyydetty muutamiin mainoskampanjoihin, mm. kosmetiikkasarjan kasvoksi, mutta olen sanonut ei.
Kosmetiikkasarjasta kieltäytyminen ei mietityttänyt, se oli aika selvää. Ensinnäkin tuote olisi keventänyt poliitikon brändiäni vähän liikaa. Toisekseen teen työtä kosmetiikkaa koskevan lainsäädännön kanssa usein. Joku saisi aiheen epäillä riippumattomuuttani, vaikkei luultavasti se siitä olisi vaarantunutkaan. (Mutta yritän olla tarkka: toisin kuin muut poliitikot, en ole ostanut itselleni edes osakkeita, koska olen päättämässä asioista, jotka konkreettisesti vaikuttavat monien yritysten kurssiin. Muistan jo 2003 päästökauppalainsäädäntöä tehdessä miettineeni, että nyt kannattaisi ostaa Fortumia, tämähän nostaa sähkön hintaa. Mutta juuri siksi oli parempi olla ostamatta. Viime keväänä yhden tviittaukseni arvioitiin pudottaneen päästöoikeuskursseja 9 prosenttia.)
Nyt ajattelin, että tämä tuote ja tämä kampanja on erilainen. Siinä käväisevät alansa arvostetut ammattilaiset. Tuote ei herätä epäilystä, että voisin lainsäädäntötyössäni sitä jotenkin suosia. Se on läpinäkyvää mainontaa. Se ilman muuta auttaa näkyvyyttäni vaalivuonna, en sitä yritäkään kiistää, ja sitä myös tarvitsen. Tosin siinä on riski: joitakin se voi ärsyttää.
Pitkän punninnan jälkeen päätin ottaa riskin. Tuote on hyvä, ja se antaa minulle mahdollisuuden muistuttaa, että myös politiikassa on kyse näkemisestä. Hyvä näkökyky on olennaista. Etenkin kokonaisuuksien näkeminen; sehän mm. ilmastopolitiikasta puuttuu täysin. Läpinäkyvyyskin on olennaista. Yritän käyttää mahdollisuutta hyväkseni ja sanoa tämän usein.
Kuvauspalkkion saan silmälasien ja aurinkolasien muodossa ja luonnollisesti ilmoitan sen veroilmoituksessa.
Yksi kysymys oli mielessäni pohdintaa tehdessäni. Olisiko joku ehdokas siitä kieltäytynyt? Mitkä olisivat olleet hänen perusteensa? Eurovaalikampanja on erittäin kallis. Viime vaaleissa suurimmat kampanjat maksoivat yli 200 000 euroa. Minulla ei ole sellaiseen varaa. En uskalla enkä voi ottaa suuria lainoja. Minulla ei ole suhteita yrityksiin tai säätiöihin, jotka voisivat antaa merkittäviä summia. Ne saattaisivat lisäksi odottaa vastapalveluksia, Synsam tietenkään ei. Kampanja on läpinäkyvä. Siksi menin mm. Enbusken, Biaudet’n, Selinin, Ståhlen ja Jukka-Pojan rinnalle silmälasimalliksi yhden iltapäivän ajaksi.
Vaalit ovat iso kilpailu näkyvyydestä, ja jokainen joutuu sitä tavalla tai toisella ostamaan. Haluan tässä olla mahdollisimman rehti. Äänestäjä arvioikoon loput.
2 kommenttia artikkeliin “Kakkulamainos”