Mitähän me oikein odotamme? Ihmettä? Kreikan Antiikin draaman kaaren Deus ex machinaa, jumalallisten voimien puuttumista solmuuntuneen juonen kulkuun?
Kreikan tilanteesta ei ole mitään valoisaa kerrottavaa. Perjantain uutinen on, että Kreikan tilastokeskuksen mukaan toukokuussa teollisuuden uusia tilauksia tehtiin 13,4 prosenttia vähemmän kuin vastaavana aikana vuonna 2012. Kansa lakkoilee, ja kadulla osoitetaan mieltä säästökuureja vastaan. Käytännössähän se tarkoittaa, että kreikkalaiset osoittavat mieltään euroa vastaan. Poliitikkojen puheille paremmasta ajasta ja elpymisestä on vaikea löytää katetta.
Sellaisilla argumenteilla Kreikan tukemista on kuitenkin perusteltu. Että tukipäätös kannatti tehdä, tilanne alkaa olla valoisampi.
Se panee, anteeksi vain, pakostakin kysymään sen pahimman kysymyksen. Miksi Kreikan lähtöä eurosta pitkitetään? Onko niin, että syy on tyypillinen? Että vasta seuraava komissio eurovaalien jälkeen pannaan faktojen eteen, ja silloin rytisee? Mutta miksi meidän poliitikkomme suostuvat tähän? Toivovatko he vielä vuotta eteenpäin? Onko kyse siitä, että Suomi seurasi sokeana Saksaa, ja Merkel haluaa todistaa, että tukipäätös kannatti tehdä? Ja kun vuoden 2010 vastuulliset päättäjät poistuvat näyttämöltä, mitä vain saa tapahtua? Silloin se on uuden komission ja uusien päättäjien vastuulla, koska ihmisten muisti on lyhyt.
Tarkoittaako se, että politiikasta on tullut tosiasioiden väistelyä?
En kannattanut aikoinaan Kreikan pelastuspakettia, ja sanomalla sen silloin otin pölhöpopulistin leiman (blogit Rakennammeko hiekalle jaPolitiikkaa sielun näkökulmasta ). Kyllä minä sentään sen käsitin, ettei pankkeja kaatava dominoefekti ole kenenkään etu. Kannatin pelastusprosessin IMF-johtoisuutta (Hengen ja aineen kriisi) ja ajattelin, että Saksan ja Ranskan olisi itse pitänyt kantaa merkittävin huoli pankkiensa pääomittamisesta eikä levittää asiaa rahaliiton sääntöjen vastaisesti euroryhmälle. Perustelin, että ele laukaisee kierteen, jolle on vaikea panna pistettä.
Tiesimme arvata jo silloin, ettei Kreikka kykene maksamaan lainoja takaisin. Perjantaina SuomiAreenalla sen sanoi valtiovarainministeriön entinen valtiosihteeri Raimo Sailas: Kreikka saa anteeksi velkojaan, ja järjestelyt toteutetaan Saksan liittopäivävaalien jälkeen.
Me mepit keskustelimme puolestaan torstaina SuomiAreenalla komissaari Olli Rehnin kanssa EU-asioista, mutta polveileva keskustelu ei päässyt Kreikkaan asti. Lopussa sanoin ääneen vain perusongelman suhteessa paljon peräänkuulutettuun solidaarisuuteen. Sitä ei olisi varaa käyttää väärin. Kreikan harmaa talous on noin neljännes kansantuotteesta. Se ja alhainen verokanta on korvattu velanotolla. Nyt Kreikka vaatii euromailta solidaarisuutta. Pöhöä on vaikea leikata, kun paisuttamisen motiivi oli äänten osto ja kannatuksen lujittaminen, toisin sanoen moraaliton syy. Tämä tuli eurokoroilla mahdolliseksi.
Miten tähän tultiin? Kun sosialistinen Pasok palasi valtaan vuonna 2009 viiden vuoden tauon jälkeen ja julkisti Kreikan talouden karmean tilan, sen itsensä aloittama velalla eläminen oli saavuttanut huippunsa: Kreikan budjettialijäämä oli 15,4% BKT:sta. Tavallaan alijäämä oli ilmeistäkin lukua pahempi, koska itse BKT:ssa velan osuus oli unionin ennätystasoa. Vuoteen 2004 mennessä Pasok oli lähes kolminkertaistanut sekä Kreikan julkisen sektorin koon että valtion velan vuoden 1993 tasoon verrattuna, jolloin se oli voittanut vaalit.
Pahinta kuitenkin on, että vasta EMU-jäsenyys sai kreikkalaisen velkamopon kunnolla keulimaan. Itse EMU:un Kreikka oli päässyt tilastojaan väärentämällä, sitten alkoivat matalan koron velkajuhlat. Kreikan julkinen sektori vuosien 2000-2009 välillä yli kolminkertaistui. Niinpä ei olekaan ihme, että saimme lukea lehdistä kreikkalaisten hupilistoista. Eläkettä maksettiin kuolleille ja lapsilisää lapsettomille. Virkamiehet pääsivät eläkkeelle 50-vuotiaina, ja esimerkiksi komission massiiviset ATK-järjestelmätuet katosivat jonnekin. Kreikkalaiset tupakkapellot olivat oma lukunsa: muutama kasvi kallionkoloissa teki avokalliosta tukea tuottavan tupakkapellon.
Karkeimmat älyttömyydet on korjattu, mutta tosiasia on, että toteutetut säästöt kattavat etupäässä talouden laskun pienentämät valtion tulot. Haluaisin ymmärtää, mihin perustuu väite, että ensi vuonna Kreikka kykenisi aloittamaan velkakuorman pienentämisen?
Kaikki tämän hetken luvut kertovat toista. Ylipaisunutta julkista sektoria ei voida ylläpitää alle 50 % työllisten osuudella. Kyse ei pohjimmiltaan ole vain ylivelkaantumisesta. Koko talousrakenne on pahasti viassa. Lisälainoilla kriisin hoito on hölmöläisten sadusta.
Tervehtyminen edellyttäisi, että julkinen sektori leikataan merkittävästi ja veroastetta nostetaan lähemmäs pohjoisen Euroopan tasoa. Lainsäädännöstä olisi poistettava verovirkamiesten avulla tapahtuva puolilaillinen veronkierto. Veronkanto olisi saatettava normaalille tehokkuustasolle. Kreikan korruptoitunut poliittinen järjestelmä ja yhteiskuntarauha tuskin kestäisi “normalisointia”. Itsenäisen valtion on itse kehitettävä järjestelmänsä. Avunannollaan euroalue on tehnyt sen valitettavasti tarpeettomaksi.
Perjantaisen SuomiAreenan jälkeen jäin miettimään, onko mitään syytä pitää Kreikkaa eurossa. Kuka voisi kertoa sen?