Äänestin energia-alan etenemissuunnitelmaraportin puolesta, sillä päätöslauselma sisältää monia hyviä ehdotuksia, jotka kestävällä tavalla ohjaavat EU:ta energialinjauksissaan kohti vuotta 2050. Olen tyytyväinen moniin äänestyskohtiin, esimerkiksi, että olisi virhe tehdä sitovia tavoitteita uusiutuville energiamuodoille ja päästövähennyksille jo nyt, edes välitavoitteena vuodelle 2030, sillä maailman energiamarkkinat ovat isoissa mullistuksissa.
Myös ilmastonmuutosta koskevan tutkimustiedon lisääntyminen saattaa pakottaa uusiin muutoksiin valitsemiemme toimien osalta. Ilmastotieteen kehittyessä painopiste on siirtymässä hiilidioksidin kontrolloinnista nopeampiin ja tehokkaampiin ilmastonmuutoksen vastaisiin toimiin, kuten vaikkapa mustan hiilen eliminoimiseen. Siksi on parempi, että keskitymme visioihin kestävästä energiatulevaisuudesta, mutta emme lukitse toistaiseksi mitään sitovaksi. Julkisuuteen vuotanut IPCC:n seuraava arviointiraportti nimittäin antaa viitteitä siitä, että CO2:n rooli heikkenee, ja meidän poliitikkojen tulisi havahtua tähän.
Haluan kuitenkin todeta, että olen täysin eri mieltä päästökauppaa koskevasta artikla 91:stä, joka hyväksyttiin niukasti kolmen äänen erolla. Olisi suuri virhe poistaa päästöoikeuksia markkinoilta nyt, juuri kun olemme pääsemässä lamasta pois. Muutos johtaisi kuluttajien ja yritysten maksaman sähkönhinnan nousuun, joka on täysin väärä signaali tässä taloustilanteessa. Päästökauppa toimii tarkoituksenmukaisesti, sillä päästöt vähenevät niin kuin on suunniteltu. Samoin ei tule puuttua 1.74 %:n lineaariseen vähennysvaatimukseen vaan kaikki tarvittavat rakenteelliset muutokset tulee kohdistaa vuoden 2020 jälkeen. Ainoastaan näin tarjoamme luotettavan ja uskottavan toimintaympäristön yrityksillemme.
