Otsikko oli ”Kansanedustajan avustaja ehdottaa ulkomaalaisille hihamerkkejä”. Näin linkin Facebookissa ja ensimmäinen ajatukseni oli miksi moinen vitsi, nythän ei ole aprillipäivä.
Turun Sanomien otsikointi ja juttu kansanedustaja James Hirvisaaren avustajan Helena Erosen blogikirjoituksesta ei kuitenkaan antanut ymmärtää, että kyseessä olisi pila tai sarkastinen tyylilaji. Asia uutisoitiin vakavasti ja liitettiin vakavaan yhteyteen, kun mainittiin, että kyseinen kansanedustaja oli aiemmin saanut hovioikeuden tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Juttua ei päässyt tarkistamaan, sillä uutisen mukaan itse blogitekstikin oli poistettu saman päivän aikana.
Nyt meitä kyllä höynäytettiin. Itse asiassa Turun Sanomat syyllistyi kiihottamiseen perussuomalaisia vastaan.
Kansanedustaja Hirvisaari teki oikein ja julkaisi kohua herättäneen kirjoituksen. Jokainen sen lukeva varmasti ymmärtää, ettei jutussa ehdoteta Suomeen hihamerkkejä – tyylilaji on sarkasmi ja vain sarkasmi. Jos journalisti tätä ei ymmärrä tai ei tahdo ymmärtää, hän on väärässä ammatissa.
Minä en ole perussuomalainen enkä haluakaan olla. Mutta samaa tahallista väärinymmärtämistä ovat saaneet osakseen myös kokoomuslaiset ja kristilliset monen monta kertaa. Siksi tulee tarve reagoida. Tällainen journalismi on yhtä typerää kuin harjoittaa satiiria ilman veitsenterävää pointtia.
Turun Sanomien otsikoinnin olisi pitänyt liittyä siihen, että kansanedustajan avustaja vitsaili vakavalla asialla. Silloin meistä itse kukin olisi voinut arvioida, onko sellainen sopivaa ja missä kulkee raja. Nyt haettiin vain skuuppia, päivittäistä veriannosta Facebook-kansan eteen heitettäväksi.
Valitettavasti vain avustajan sarkasmi oli tyhmää ja vähän surullista. Eronen näkyy olevan periaatteessa hyvä ja värikäs kirjoittaja, eikä varmasti minkäänlainen rasisti. Jutun ongelma oli oikeastaan siinä, että sarkasmi ei toiminut vaan jäi retkottamaan levälleen. Pointti ei tullut kyllin selväksi, ei edes itseironian avulla. Tuo teksti ei ollut fiksu. Vaan ei ollut uutisointikaan.
Eli puhutaan sitten siitä, huonosta vitsistä. Tai puhutaan siitä, miksi perussuomalaisista syntyy tällaisia juttuja ja missä määrin he itse aiheuttavat sitä. Tai mikä heidän kannattajiensa uhossa tekee usein niin surulliseksi. Ei sentään siitä, että Suomessa ehdotetaan hihamerkkejä.
Aika lailla samaa mieltä kanssasi – mutta ehkäpä TS:ssa vain reagoitiin hieman turhan herkästi noihin hihamerkkien aiheuttamiin mielikuviin, ja kuten Suomessa valitettavan usein tapahtuu, niin ao kirjoitus tuomittiin ikään kuin varmuuden vuoksi rasistisena tai vastaavana.
Täytyy vain tavallisen kansalaisen tontilta katsoen yrittää päästä uutisen ytimeen, ennen kuin itse provosoituu tuomitsemaan. Ketään, millään muotoa – mielenkiintoinen haaste nykypäivän maailmassa.
Kuka kerran keksitään, sitä aina epäillään. Jos persut haluavat näistä ennakkoluuloista eroon, he käyttäytyvät sen mukaan.
On aivan ilmeistä, että he eivät halua niistä eroon. Poliittinen hyöty näiden aatteiden kannattajilta on riittävä, siksi niitä siedetää. Rangaistuksesta huolimatta, tämähän on sietämistä. Ei tarvitse edes muistuttaa siitä, että Hirvisaari on valittu ajamaan kansan eikä läheistensä asioita.
Se on siis valintakysymys, ja valinta menee sen mukaan, minkä Soini tul sanoneeksi, kun hänelle muistutettiin että suomalaista vain 20% kkannattaa eroa eurosta:
”Se 20% riittää minulle…”