Kirjallisesti vastattava kysymys E-012452/2011 komissiolle
työjärjestyksen 117 artikla
Eija-Riitta Korhola (PPE)
Aihe: Lentokoneiden tunnistamista ja valvonnan suorituskykyä koskevat säännöt yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa
EU:n virallisessa lehdessä on julkaistu kahdet uudet SESAR-järjestelmään liittyvät yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamista koskevat säännöt (SES IR).
Nämä säännöt, jotka koskevat ilma-alusten tunnistamista valvontatarkoituksessa (EU:n asetus 1206/2011), edellyttävät lennonvarmistuspalveluiden tarjoajien käyttävän ilma-alusten valvontajärjestelmälle lähettämää tunnistetta 2. päivään tammikuuta 2020 mennessä. EU:n ilmatilan kautta lentäviä koneita mukautettiin jo ennen vuotta 2003. Näin kaikkien lennonvarmistuspalveluiden tarjoajien on käytettävä maajärjestelmissään vanhaa tekniikkaa vielä 17 vuotta vastaavan lentokoneita koskevan jälkiasennusvaatimuksen jälkeen.
Valvonnan suorituskykyä ja yhteentoimivuutta koskevat eurooppalaisen ilmatilan toteutussäännöt (EU:n asetus 1207/2011) merkitsevät jälleen yhtä SESARiin liittyvää vaatimusta, joka edellyttää niin kutsutun ADS-B Out -tekniikan jälkiasennusta lentokoneisiin 7. joulukuuta 2017 mennessä. Uudet lentokoneet on varusteltava näin 8. päivään tammikuuta 2015 mennessä. Samalla lennonvarmistuspalveluiden tarjoajia ei kuitenkaan vaadita käyttämään samaa tekniikkaa maajärjestelmissään.
1. Voiko komissio selittää, miksi AEA:n, IATA:n ja ilmatilan käyttäjien näkemykset jätettiin huomiotta etenkin, kun SESAR-järjestelmän on tarkoitus parantaa tehokkuutta lentoyhtiöiden kannalta?
2. Miksi lennonvarmistuspalveluiden tarjoajille asetettavia vaatimuksia ei ole sovitettu lentokoneiden varusteita koskeviin vaatimuksiin? Onko ADS-B Out -vaatimus perusteltu tilanteessa, jossa kaikkien lennonvarmistuspalveluiden tarjoajien ei tarvitse hyödyntää tällaisia uusia lentokoneiden ominaisuuksia?
3. Mihin toimiin komissio ryhtyy estääkseen SESAR-järjestelmän epäonnistumisen tällaisten epäyhtenäisten vaatimusten seurauksena? Onko virallisessa lehdessä julkaistuja puutteellisia täytäntöönpanosääntöjä mahdollista tarkistaa?
Komission vastaus:
Komission jäsen Siim Kallasin
komission puolesta antama vastaus
(24.2.2012)
Otettaessa käyttöön uusia valvontateknologioita olisi nykyinen infrastruktuuri otettava huomioon, jotta siirtyminen tapahtuisi ongelmitta. Tällä hetkellä käytetään ilma-alusten aseman määrittämisessä kahta yhteistoiminnallista järjestelmää. Niistä toinen perustuu toisiovalvontatutkatekniikkaan (SSR) ja niistä uudempi automatiikkaan perustuvan valvonnan lähetyksiin (ADS-B)(1).
ADS-B on merkittävässä asemassa suunnitellussa valvonnan tehostamisessa, ja sillä parannetaan ilma-alusten näkyvyyttä alhaisemmin kustannuksin. ADS-B-järjestelmän käyttöönotto edellyttää sekä ilma-aluksissa että maassa olevien järjestelmien asteittaista parantamista tai uudistamista. Uusien ilma-alusten määräajaksi vahvistettiin vuosi 2015, ja nykyisten ilma-alusten määräajaksi vuosi 2017. Velvollisuus varustaa maassa toimivat laitteet alkaa vuonna 2015, ja tämän on tapahduttava vuoteen 2020 mennessä.
Tällaiseen lähestymistapaan päädyttiin sidosryhmien (myös ilmatilan käyttäjien) kanssa käytyjen konsultaatioiden perusteella. Komissio pitää näitä vaatimuksia tasapainoisina ja johdonmukaisina.
Uuden ilma-aluskapasiteetin käytön(2) osalta lennonvarmistuspalvelun tarjoajien on ennen uusien valvontajärjestelmien käyttöönottoa otettava huomioon ilmatilankäyttäjien valmiudet.
Ilma-alusten tunnistamiseen(3) ja erityisesti ilma-alusten valvontajärjestelmälle lähettämän tunnisteen käyttöön liittyen jäsenvaltioilla on oltava maajärjestelmävalmiudet tunnistaa 50 prosenttia Euroopan ilmatilan lennoista(4). Tämä säännös on jo tullut voimaan. Kaikkia lentoja koskeva vuoden 2020 määräaika perustuu tarpeeseen varata riittävästi aikaa maaverkon käyttöönotolle.
Valvonta-asetuksen säännösten on katsottava luovan perustan SESAR-järjestelmälle uusien valvontajärjestelmien kehittämiseksi. Ne ovat myös johdonmukaiset ATM-yleissuunitelman kanssa. Komissio jatkaa tarvittavien säännösten kehittämistä varmistaakseen, että sellaiset ilma-aluksissa ja maassa toimivat laitteet otetaan koordinoidusti käyttöön, jotka ovat välttämättömiä SESAR-järjestelmän täytäntöönpanemiseksi. Tämä tapahtuu kaikkia sidosryhmiä kuullen.
(1) SSR määrittää suoraan ilma-aluksen etäisyyden ja suunnan maassa sijaitsevasta tutkasta. Suunta määritetään pyörivän tutka-antennin asemasta, kun ilma-aluksesta vastataan sille, kun taas etäisyys määritetään siitä, kuinka kauan vastauksen saaminen kestää. ADS-B-järjestelmä sen sijaan saa ilma-aluksilta säännölliset sijainti- ja suuntatiedot. Tiedot perustuvat ilma-aluksen suunnistusjärjestelmään, ja ne lähetetään yhden tai useamman ADS-B-datayhteyden kautta (ns. ADS-B Out).
(2) Valvonta-asetuksen (EU) N:o 1207/2011 5 artiklan 8 kohta.
(3) Asetuksen (EU) N:o 1206/2011 4 artiklan 1 kohta (EUVL L 305, 23.11.2011, s. 23).
(4) Tällä viitataan EU:n ilmatilan ”ytimeen”, läntiseen ja keskiseen ilmatilaan, joka on lentoliikenteen hallinnan suhteen ylikuormitetuin.
