Muutamaan kuukauteen en ole juurikaan kirjoittanut blogeja, sillä kaikki vapaa-aika kesäloman alusta alkaen on mennyt väitöskirjan parissa. Homma alkaa olla kuta kuinkin valmis, väittelen toivottavasti keväällä, ja on aika taas antautua blogosfäärin armoille.
Aloitetaan poliitikon elämän jännittävästä puolesta.
Satuin olemaan työmatkalla viikonloppuna Kairossa, kun levottomuudet Tahririn aukiolla yltyivät väkivaltaisiksi. Olin matkalla Egyptissä uskonnonvapauskysymyksiin ja vähemmistöjen oikeuksiin erikoistuneen ihmisoikeusjärjestö First Step Forumin puheenjohtajan ominaisuudessa. Sunnuntai oli täynnä tapaamisia: se alkoi kristillisten kirkkojen edustajan kanssa nautitulla aamiaisella, sitten jatkoimme naisten oikeuksiin erikoistuneen juristin tohtori Hoda Badranin kanssa. Vierailu Arabiliiton päämajassa oli hieman haasteellinen, sillä katu oli mielenosoittajien kansoittama, eivätkä Arabiliitossakaan kaikki olleet uskaltaneet tulla paikalle. Visiitti oli silti onnistunut, sillä sovimme vuosittaisista pyöreän pöydän tapaamisista. Kävimme myös tutustumassa vaaleissa aktivoituneen muslimiveljeskunnan päämajassa kuuntelemassa heidän näkemyksiään Egyptin tilanteesta ja arabikevään vaikutuksista demokraattiseen kehitykseen.
Hotellimme Ramses Hilton sijaitsi Niilin rannalla, aivan Tahririn aukion tuntumassa. Muslimiveljeskunnan päämajasta palattuamme taksi ei uskaltanut viedä meitä väkijoukon läpi hotellille asti vaan jätti meidät Tahririn aukiolle mielenosoittajien, järjestystä valvovan armeijan ja tiedotusvälineiden keskelle. Kävelimme siitä hotellille, ja vaikka itse emme törmänneet väkivaltaan, tilanne tuntui hyvin kuumottavalta.
Seurassamme oli professori, tohtori Hany Hanna, vallankumousneuvoston jäsen ja merkittävä koptikristitty, jonka puhelin soi koko ajan. Vuoroin armeija, vuoroin mielenosoittajat soittivat ja pyysivät neuvoja, mitä tehdä. Kolme ihmistä oli sunnuntain aikana kuollut. Soittelu alkoi Muslimiveljeskunnan talossa ja jatkui koko illan. Kun katsoimme hotellissa Al Jazeera –kanavalta suoraa lähetystä Tahririn aukiolta ja sama näky toistui hotellin parvekkeelta, tilanne tuntui surrealistiselta: Hanna puhuu puhelimessa aukiolla olevien kanssa ja selostaa meille samalla, mitä on tapahtumassa.
Mitä sitten Egyptistä pitäisi ajatella? Taistelua käydään usealla rintamalla. Katu vastaan armeija on yksi taso. Sotilasneuvosto sotamarsalkka Muhammad Hussein Tantawin johdolla edustaa nyt maan korkeinta valtaa, ja juuri tätä valtaa demokratialiike ja mielenosoittajat haluavat syrjään, ja maan normalisoituvan vaalien avulla.
Toinen taistelu käydään puolueiden kesken poliittisesta vallasta: vastapuolet ovat Muslimiveljeskunta ja liberaalit voimat. Muslimiveljeskunta on maan suurin islamistinen ryhmittymä, joka laillistettiin vasta viime keväänä ja se pyrkii nyt poliittiseen valtaan laajalla verkostolla ja isolla rahalla, joka tulee Persianlahden islamistilta öljyvalloilta. Maan islamisoiminen huolettaa maan liberaaleja poliittisia voimia, joiden varaan myös maan kristitty vähemmistö turvaa.
Kolmas taistelu käydään ulkovaltojen tasolla. Saako Egyptissä jalansijaa USA vai islamisointia ajavat arabimaat. Molemmat panostavat maahan rahaa, ja epäilemättä Muslimiveljeskunta saa suurimman potin.
Yksi lienee varmaa: ne nuoret, jotka arabikevään vallankumouksen aloittivat, eivät tule johtamaan maata.
Matkamme herätti myös Valkoisen talon kiinnostuksen. FSF sai kutsun sinne eilen, ja ensi helmikuussa menen Washingtonin rukousaamiaisen yhteydessä kertomaan työstämme.
Päätetään ikiaikaisiin tunnelmiin. Egyptissä se tunne valtaa Niilin rannalla ja pyramideilla. Jossain täällä on ollut Mooses-lapsi kaislikossa, Jeesus-lapsi evakossa, Nefernefer sekoittanut miesten päitä ja Joosef pelastanut maan nälänhädältä. Kumpa löytyisi nyt viisas mies, vaikkapa sitten Amr Mussa, johtamaan maata rauhan teille.
Kun taksi jättää mielenosoittajien ja armeijan keskelle, niin tilanteen voisi ajatella olevan vellovassa väkimeressä likipitäen tukala. Nouseeko pelko koskaan noilla matkoilla mieleesi, Eija-Riitta, tai ennen johonkin tulenarkaan kohteeseen lähtöä?
Olen pelottavan huono pelkääjä. Joskus ollut siitä hiolestunutkin, että tekeekö se varomattomaksi. Eli ei nouse koskaan. Matkakumppanini sen totesikin, sillä olemme vuosia matkustaneet eri puolilla maailmaa. Tahririn aukiolla hän totesi matkustelumme eduksi sen, etten pelkää mitään.