Blogi

24.marraskuu 2011 - 08:31

Häpäisijöiden maa

Minun sydäntäni särkee kollegani Mitro Revon puolesta. Pidän epäoikeudenmukaisena ja vääränä sitä tapaa, jolla häntä nyt lyödään nimettömyyden suojasta. Suomella on vain 13 europarlamentaarikkoa. He kaikki tekevät tärkeää – ja erilaista – työtä eri valiokunnissa. Miksi meillä niin helposti lyödään ja häpäistään niitä jotka yrittävät parastaan? Sitä on aivan mahdoton kunnioittaa silloin, kun se tapahtuu nimettömänä.

Näen tässä suuren määrän suvaitsemattomuutta. Mitro Repo on eloisa karjalainen, tulee lähelle, on sydämellinen ja lämmin eikä suostunut nielemään seivästä ottaessaan papinkaavun – eikä tehnyt sitä mepinkaavunkaan vuoksi. Kansa rakasti häntä vallattomana pappina. Miksi hänen nyt pitäisi muuttua? Miksei meille mahdu yhtä Mitro Repoa?

Ongelmallisinta näissä tapauksissa on se, että ”häirintä” tapahtuu kokijan pään sisällä, eikä välttämättä missään muualla. Kerron esimerkin. Eräs Brysselinlobbari huomasi eräillä kokkareilla korkokenkäni ja sanoi yksinkertaisesti näin: ”Vau, miten upeat kengät sinulla Eija-Riitta on. Ne näyttävät toooodella hyvältä.” Minä tietenkin vain hymyilin iloisena – ei ollut tarkoituskaan pilata kokonaisuutta ankeilla kopuskoilla. Naiskollega vieressäni ärähti: ”Mitä seksuaalista häirintää tämä on?” Se ei ollut käynyt edes mielessäni.

Kuka oli oikeassa? Kuka määrittelee?
Älkää teloittako ketään turhaan.

Share Button