Äänestin öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuuden takaamisen puolesta avomerellä, sillä on tärkeää, että kaikki unionin alueella tapahtuva öljyn- ja kaasunporaus on sidottu samoihin sääntöihin.
Unionin laajuiset sääntelyjärjestelmät ovat kuitenkin jo nyt niin kehittyneet, että valvonta- ja ympäristönsuojelumetodeja tulisi edistää lähinnä paikkakohtaisesti, tekniset edellytykset huomioon ottaen. Vaikka veden syvyys kiistämättä vaikuttaa porausten haasteellisuuteen, ei syvää ja matalaa merta voida mustavalkoisesti jakaa turvalliseen ja vaaralliseen. Öljyn- ja kaasunporaus ei myöskään jakaannu tasaisesti unionin alueella, vaan suurin osa siitä tapahtuu Pohjanmerellä, mikä tarkoittaa, että erityistoimia tulee luoda paikka ja ympäristö huomioon ottaen.
Vaikkakin jäsenvaltioiden taloudellinen vastuu mahdollisten ympäristövahinkojen varalta on hyvä muistaa, tulisi pakollisten korvaus- ja vakuusjärjestelmien sijaan huomio keskittää vahinkojen ennaltaehkäisyyn ja riskitekijöiden minimointiin. Tämä viittaa huolellisesti laadittuihin turvallisuusarvioihin ja mahdollisten riskien tarkkaan harkintaan.
Merkittävä osa öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuuden takaamisesta tarkoittaa vastuutamme ympäristöä kohtaan. Ilmastonmuutoksen torjuminen ja ympäristöön pääsevien myrkkyjen minimoiminen ovat tärkeitä prioriteetteja. Huolimatta edellä mainitusta, tulee öljynporaus- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuutta kehittää niin, ettei EU:n omavaraisuus kärsi. Kaiken syvänmeren öljynporauksen kieltäminen ei olisi ainoastaan suhteeton reaktio, vaan myös toimimaton. Euroopan unionin tulee näin ollen luoda kestäviä ja ympäristön huomioon ottavia ratkaisuja ilman, että sen kilpailukyky kärsii muiden suurien talouksien rinnalla.
