Kolumnit ja artikkelit

12.heinäkuu 2011 - 09:31

Lose-lose (Nykypäivä)

Nuorena vietetty aika opiskelijana Wienissä ja ahkera matkustelu ankean Itä-Euroopan rautaesiripun maisemissa teki kai sen, että olen aina kokenut eurooppalaisen yhteistyön myönteisenä. Periaatteellinen EU:lla pelottelu ei siksi ole koskaan tuntunut uskottavalta. Päinvastoin olen niitä euroopparakastajia, joiden on vaikea kuunnella Oodia ilolle kuivin silmin, ja Schumanin nerokas julistus saa aina aikaan kylmät väreet.

Siksi tuntuukin kummalliselta katsella unionissa ympärilleen ja todeta, että EU-myönteisyyteni saa kolhuja ihan itsestään. En näe toista maanosaa, joka olisi yhtä hartaasti keskittynyt oman taloutensa tuhoamiseen ja omien työpaikkojensa ulosliputtamiseen systemaattisen viistolla lainsäädännöllä. Periaatteessa EU-myönteisestä tulee näissä oloissa käytännössä EU-kriittinen. Joudun olemaan samaa mieltä monesta yksityiskohdasta Timo Soinin kanssa.

Se ottaa päähän entistä enemmän, kun Soini jäi hallituksen ulkopuolelle. Ja pahoin pelkään, että silkkaa pelkuruuttaan. Suomen kansaa on höynäytetty äänestämään sellaisia, jotka eivät alun alkaenkaan tavoitelleet oikeaa vastuunkantoa.

Mitä se tarkoittaa? Sitä, että jatkossa Soini on pelkkä puhuva pää. Opposition saa rauhassa unohtaa. Mitä käyttöä on rohkeilla mielipiteillä, joiden esittäjiltä puuttuu rohkeus ja likoonlaittautuminen?

Mutta pakko sanoa, että kokoomuslaisena masentaa myös hallituskonsepti ja siitä kiirineet jutut, jotka tätä kirjoitettaessa ovat tietenkin vielä varmistamattomia. Mitä ihmettä me teemme kokoomushallituksella, joka toteuttaa vihervasemmistolaista politiikkaa? Tai pelkkiä kompromisseja. Mitä käyttöä on aroilla mielipiteillä, vaikka esittäjillä riittäisikin kanttia ja sisua?

Toivoisin olevani väärässä, mutta nyt tuntuu siltä että meillä on win-win-tilanteen sijasta lose-lose. Suomi häviää ja Eurooppa häviää.

Listaan harminaiheita:

Kunhan aikaa kuluu, tulee ilmeiseksi kuinka järjetön idea vaikeina talousaikoina on rakentaa energiapolitiikkaa kannattamattomuuden varaan. Se ei ole fiksua helppoinakaan aikoina mutta nyt se on vastuutonta. Alikehittyneen ja alisuorittavan uusiutuvan energian massiiviset tukimuodot vääristävät energiamarkkinoita ja hidastavat oikeasti tehokkaita innovaatioita.

Ympäristöasioiden antaminen vihreiden käsiin on painajainen, johon ei enää pitäisi olla varaa. Se tietää, ettei mitään muutosta tule siihen politiikkaan, joka on vallalla EU:ssa jo nyt. Kurjinta on tietysti, että ympäristö kärsii yksipuolisesta hevoskuurista, joka kohdistuu eurooppalaiseen tuotantoon. Likaisemmat toimijat EU:n ulkopuolella saavat kilpailuedun, ja tuotanto siirtyy sinne.

Jos Suomi olisi nyt fiksu, se satsaisi kotimaiseen puhtaaseen, vähäpäästöiseen ja turvalliseen ydinvoimaan ja huolehtisi jatkoluvista. Saksan paniikkipäätös tietää energianhinnan kasvua ja fossiilisen energian massiivista lisäystä. Ilmanlaadun kannalta kyseessä on tragedia. Fukushimassa ei yksikään kuollut säteilyyn. Sen kymmenettuhannet kuolonuhrit löytyvät Euroopasta lisääntyvän hiilenpolton seurauksena.

Share Button