Arvoisa puhemies, keskustelemme täällä ydinvoimaloiden stressitesteistä Fukushiman tähden. Muistelen huhtikuun täysistuntoa, jossa osa jäsenistä tuntui menettäneen suhteellisuudentajunsa vasta tapahtuneen onnettomuuden jälkeen. Jotkut kollegat yhdistivät tsunamin tuhannet uhrit ydinvoimalan vaurioitumiseen. Salissa ihmeteltiin, eikö tuhansissa uhreissa ole tarpeeksi. Kysyttiin, kuinka monta ydinvoimalaonnettomuutta oikein tarvitaan, ennen kuin näyttö riittää. En ollut uskoa korviani.
Vieläkään Fukushimalla ei ole suoranaisia kuolonuhreja, jotka olisivat kuolleet säteilyyn. Huolimatta siitä, että Japanissa tapahtui yksi suurimmista koskaan mitatuista maanjäristyksistä ja sitä seurasi yksi suurimmista koskaan tapahtuneista tsunameista, vaikka näihin ei ollut osattu varautua, vaikka voimaloissa ei ollut tehty edes esitettyjä parannustoimia, vaikka sähkönsaantia ei ollut turvattu poikkeusoloja varten ja vaikka japanilaiset tekivät alussa muitakin virheitä, silti henkilövahingot jäivät vähiin.
Ei ole epäilystäkään, etteikö Fukushiman onnettomuus olisi ollut katastrofi. Sitä ei olisi saanut tapahtua. Kuolonuhreja todennäköisesti tulee, mutta ne eivät ole mitään verrattuina esimerkiksi hiilivoiman aiheuttamiin kuolonuhreihin. Euroopassa energiankäytöstä aiheutuvat ilman pienhiukkaset tappavat jo nyt vuosittain 300 000 henkilöä. Paradoksaalista siis on, että Fukushiman onnettomuudella tule olemaan kymmeniä tuhansia välillisiä kuolonuhreja. He kuolevat ennenaikaisesti siksi että Euroopassa luovutaan ydinvoimaloista ja korvataan ne fossiilisella energialla. Ilmanlaatu pahenee, mikä lisää sydän- ja verisuonitauteja ja uhkaa astmaatikkojen henkeä. Fukushiman onnettomuuden todellinen tappaja on siis hiili, johon nyt esimerkiksi Saksassa siirrytään.
