Tänä aamuna sain tiedon, että Pakistanin vähemmistöministeri Shahbaz Bhatti on murhattu, ammuttu autoonsa. Maailmani pimeni.
Kuukausi sitten olin Washingtonissa Obaman rukousaamiaisella. Samalla matkalla johdin vähemmistöjen oikeuksiin ja uskonnollisiin jännitteisiin erikoistuneen ihmisoikeusjärjestö First Step Forumin vuosikokousta, johon osallistui myös Bhatti. Pakistanin vainotuin mies toimi järjestömme neuvonantajana radikaaliin islamiin liittyvissä poliittisissa kysymyksissä. First Step Forum pyrkii vaalimaan kaikkien uskonnollisten vähemmistöjen oikeuksien toteutumista, koska uskonnonvapaus on eräänlainen ihmisoikeuksien lakmustesti yhteiskunnassa. Jos sitä ei ole, se kertoo huonosta yleistilanteesta: puutteista sanavapauden, kokoontumisvapauden ja tasavertaisuuden suhteen.
Matkan jälkeen kirjoitin Bhattista kolumnin Askel-lehteen. Tässä pari otetta siitä:
“Pakistanin vähemmistöministeri Shahbaz Bhatti on maansa uhatuin mies. Hänen kuolemansa on luultavasti vain ajan kysymys. – – Hänelle on langetettu 10 kuolemaantuomitsevaa fatwaa, hänen tappamisestaan on luvattu suuri palkkio, eri ääriryhmät ovat esittäneet hänen tappouhkauksiaan, ja mielenosoituksissa häntä esittäviä nukkeja on poltettu. Hänen isänsä kuoli tammikuussa sydänkohtaukseen saatuaan poikaansa koskevan uhkaussoiton.
Shahbazin rikos on se, että hän vaatii muutosta jumalanpilkkalakiin, joka on sorron väline. Täydellinen mielivalta vallitsee, kun yksityinen ihminen voi hankkia toiselle kuolemantuomion väittämällä, että tämä pilkkasi profeettaa tai moskeijaa. Näyttöä ei tarvita, sana riittää. Viimeksi tällaisen kohtalon sai pakistanilainen kristitty viiden lapsen äiti Asia Bibi. –
Hän arvelee kuolevansa pian, mutta asenne on käytännöllinen: ‘Yritän muuttaa sillä aikaa lakeja oikeudenmukaisiksi niin paljon kuin pystyn. Minä lähden, mutta laki jää, ja se vaikuttaa miljoonien elämään.’”
Pohdimme Washingtonissa Shahbazin kanssa sitä, miten valtava vaikutus tammikuussa tapahtuneella Punjabin kuvernööri Salman Taseerin murhalla oli Pakistanin poliittiseen elämään. Blasfemia- eli jumalanpilkkalakia arvostellut Taseer joutui henkivartijansa ampumaksi; tämä ehti ampua 26 luotia suojeltavaansa ennen kuin muut vartijat keskeyttivät tämän. Tapahtunut hyydytti ilmapiirin ja sai älymystön varovaiseksi.
Tammikuussa tein kiireellisen päätöslauselman Taseerin murhasta; parlamentti hyväksyi sen täysistunnossa kannakseen. Suosittelen lukemaan tämän dokumentin, jossa nostamme esiin paitsi huolen siitä että Taseerin murhannut henkilö oli poliisi, joka kuului hänen omiin turvajoukkoihinsa ja että ääri-islamistisia voimia on turvallisuusjoukoissa. Päätöslauselma antoi myös tuen Bhattin työlle.
Moni poliitikko ja maltillisen älymystön edustaja vaikeni Taseerin murhan jälkeen vaatimuksistaan blasfemian muuttamiseksi. Bhatti oli ainoa äänekäs jäljelle jäänyt. Harmittelimme, että Bhattin puolue valitsi varovaisuuslinjan ääriainesten lepyttämiseksi. Ihmettelimme Washingtonissa yhdessä sitäkin, miksi hän on ainoa ministeri, jolle ei ole annettu luodinkestävää autoa. Kirjoitin kirjeen Pakistanin presidentille ja pyysin yhdessä kollegoideni kanssa Bhattille parempaa suojelua. Washingtonissa Bhatti tapasi myös Hillary Clintonin, joka antoi varauksettoman tukensa Bhattin työlle. Clinton halusi kuvauttaa itsensä Bhattin kanssa ja kehotti levittämään kuvat maailmalle antakseen selkeän tuen vainotulle miehelle.
Mutta sekään ei riittänyt.
Tapasimme ensimmäisen kerran vuonna 2005 Benazir Bhutton Lontoon-kodissa, ja kaksi kertaa olen ollut Pakistanissa Bhattin vieraana. Ensimmäisellä kerralla tapasin lukuisia uskontonsa takia raiskattuja naisia. Nuorin uhri kaksivuotias, jonka raiskaajan ihmisoikeusjärjestön puheenjohtajana tuolloin toiminut Bhatti sai toimitettua vankilaan. Jälkimmäisellä kerralla olin maassa hallituksen kutsusta, sillä ystävästäni oli tullut maan historian ensimmäinen vähemmistöministeri. Sekä presidentille että pääministerille toistin tapaamisissa blasfemian ongelmakohdat. Olisi välttämätöntä rajata blasfemiasyytteet vain valtion oikeudeksi, jotta yksityinen ihminen ei voisi viedä toista oikeuteen hatarin perustein.
Shahbaz Bhatti ei ollut minulle tavallinen poliitikkoystävä. Hän oli paljon enemmän, kuin rakas veli. Minä olin hänelle rakas sisko. Oma ystävän menetykseni ei ole mitään sen rinnalla, mitä ihmisoikeuksien saralla on tänä päivänä menetetty. Miljoonat väärinkohdellut ovat menettäneet rohkean puolustajan.
Koska Bhattin kuolema oli niin todennäköinen, teimme siltä varalta videon, jossa hän jättää poliittisen testamenttinsa. Tänään sitä näytetään Al Jazeerassa.
