Mies, jota juhlin

Opin tasan 11 ja puoli vuotta sitten, oikeastaan jo heti vaaliyönä, että poliitikon elämä on kokonaan toista kuin siihenastinen. Piti etsiä seiväs, joka niellään. Piti hankkia paskahalvaus ja vakavoitua. Lopettaa vitsailu ja varsinkin itseään koskeva ironia, se lasketaan heikkoudeksi. Ennen kaikkea piti lakata olemasta henkilökohtainen ja avoin. Rakkaudesta etenkään ei puhuta, ellei halua vapaaehtoisesti siihen kevyiden poliitikkojen väliaikaiseen, halveksittavaan jonoon.

Nyt en enää jaksa välittää. Rakastan, itken, nauran ja vitsailen, jos huvittaa. Olen yhä arka puhumaan rakkaudesta, mutta joulu venyttää sitäkin rajaa. Voin tunnustaa, että jouluna keskityn mieheen, jota olen rakastanut leppymättömästi jo vuosikymmeniä.

Millainen olisi maailma, jos Palestiinaan ei olisi koskaan syntynyt miestä, joka tuomittiin kuolemaan jumalanpilkasta ja joka kuoltuaan synnytti suuremman kansanliikkeen kuin eläessään?

En tietenkään tiedä. Ehkä sellainen mies olisi keksitty – tai nainen, jos hänet pitäisi keksiä nyt. En muutenkaan tunne tarvetta kaunistella kristinuskon historiaa ja pelastaa sen mainetta. Silti ajattelen, että tämän miehen mukana maailmaan tuli jotakin luovuttamatonta.

Jotakin tapahtui ihmisen arvolle. Lapsen arvolle, köyhän arvolle, sairaan arvolle. Oli radikaali ajatus, että esimerkiksi sairas tai vammainen ei ollutkaan ansainnut kohtaloaan. Hän ei ollut sairas edellisen elämänsä syntien tähden, ei esi-isiensä tai vanhempiensa rikosten tähden tai oman riettautensa tähden. Häntä siis voitiin auttaa rikkomatta elämän järjestystä tai puuttumatta kohtalon lakiin. Se on velkaannuttanut kaikki maailman humanistit tälle miehelle.

Nasaretilaisen kerrotaan hämmästyttäneen kansaa parantamalla sairaita. Sen seikan mainitsevat historioitsijatkin kuten Josefus ja Tacitus. Väitän kuitenkin, että vähintään yhtä suuri lahja kuin terveys oli se ihmisarvon palautus, jonka yhteisön hylkäämä sai takaisin. Luojan kiitos, vieläkin sen jäljet näkyvät kulttuurissamme.

Tekee mieleni juhlia tällaista miestä.

Share Button

4 kommenttia artikkeliin “Mies, jota juhlin

  1. Paluuviite: Carlos
  2. Paluuviite: barry
  3. Paluuviite: Gene
  4. Paluuviite: Roberto

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *