Eija-Riitta Korhola on valittu vastaamaan sisämarkkinavaliokunnan kannasta EU:n ensimmäisen radiotaajuuspoliittisen ohjelman perustamisesta.

EU:n viime vuonna hyväksytyssä ns. puitedirektiivissä komissiolle annettiin tehtäväksi esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle säädösehdotus monivuotisen radiotaajuuspolitiikkaa koskevan ohjelman perustamiseksi. Tällaista ei EU:n alueella ole ennen ollut.

Ohjelmassa on vahvistettava poliittiset suuntaviivat ja tavoitteet radiotaajuuksien käytön strategista suunnittelua ja yhdenmukaistamista varten. Ohjelmassa määritellään vuoteen 2015 saakka se, miten taajuuksilla voidaan edesauttaa EU:n tavoitteiden saavuttamista ja optimoida yhteiskunnalliset, taloudelliset ja ympäristöhyödyt.

Taustaa:

Radiotaajuudet ovat olennaisen tärkeitä digitaaliselle yhteiskunnalle ja nopeille langattomille palveluille, talouden elpymiselle ja kasvulle, laadukkaille työpaikoille ja EU:n pitkän aikavälin kilpailukyvylle. Kun puhutaan digitaalisesta Euroopasta, taajuuspolitiikka on sitä itseään sen puhtaimmassa muodossa. Jos palveluntarjoajilla, olivat ne sitten tv-, kaapeli- tai telealan toimijoita, ei ole riittävästi taajuuksia, emme tule näkemään eurooppalaista digitaalista sisämarkkinaa.

Korhola pitää raportointitehtävää innostavana ja näkee siinä tärkeän kansallisen intressin: – On upeaa olla vastaamassa ensimmäisen radiotaajuuspolitiikan strategian luomisesta. Komission esitys on hyvä, mutta ei ehkä tarpeeksi kunnianhimoinen; lähdetään siitä, että esim. mobiiliteknologia saa taajuuksia ns. "väistyvältä analoogiselta teknologialta". Komissio ehdottaa 72 Mhz mobiilitoimialalle, kun taas esim. Obaman hallinto on ehdottanut jo 750 Mhz mobiiliteknologialle. USAssa ymmärretään, ettei kuituverkkoja voida rakentaa joka paikkaan; järkevää olisi hyödyntää jo olemassaolevaa infraa ja kattaa laajakaista mobiiliteknologialla – ei kaivamalla miljoonien kuitukaapeleita kansallismaisemaan. Esimerkiksi Suomessa television siirtymisestä analogisesta digitaaliseen jäljelle jää liian vähän taajuuksia mobiiliteknologialle.

Tiedossa on myös huolestuttavia asioita, jotka liittyvät EU:n reunavaltiopolitiikkaan. Tällä hetkellä suomalaiset teleoperaattorit eivät saa käyttöönsä juuri tuota analogiselta tv:ltä vapautunutta `tv-kaistan yläosaa´ 800 Mhz, vaikka Suomen viranomaiset ovat sen teleoperaattoreille allokoineet; Venäjän ilmailunavigointijärjestelmä blokkaa kyseisen taajuuden.

Tämä taajuusalue on Suomelle erityisen tärkeää, sillä operaattorit voivat sen avulla taata mm. haja-asutusseutujen mobiililaajakaistapalvelut. Mastot ovat valmiina, eli uusia ympäristöä kuormittavia investointeja ei tarvittaisi. Taajuudet makaavat yhtä kaikki käyttämättä. Tämä on yksi asia, johon on pakko puuttua. Suomen intressi on tässä aika ilmeinen ja asiasta ollaan varsin yksimielisiä: harvaan asutussa maassa olemassaolevan infran hyödyntäminen yleishyödyllisten ja lakisääteisten palveluiden takaamiseksi on olennaisen tärkeää.

Taajuudet ovat edellytys digitaalisen Euroopan kehittymiselle mutta myös näemmä voimapolitiikan osa.