Arvoisa puhemies, Pohjois-Kaukasian alueen tunnetuin ja väkivaltaisin selkkaus on Tšetšenian ensimmäisestä sodasta alkanut konflikti. Se jatkuu yhä, joskin laajentuneena erityisesti Dagestaniin ja Ingušiaan. Ottamatta kantaa siihen, missä määrin kysymys on vapaussodasta, terrorismin vastaisesta sodasta tai jostain muusta, emme voi kieltää totuutta lähes 100 000 sisäisestä pakolaisesta ja erittäin heikosta ihmisoikeustilanteesta.
Viime vuonna Saharovilla palkitsemamme ihmisoikeusaktivistit ovat kantava voima Memorial-järjestössä, jolla on Pohjois-Kaukasiassa merkittävä rooli. Joulukuussa palkintoa noutaessaan Oleg Orlov vastasi työnsä vaaroja koskevaan kysymykseen, että suurin ongelma on se, että uhka tulee valtion edustajilta. Näitä hänen sanojaan harva epäilee.
Anna Politkovskaja tunnettiin erityisesti tšetšenialaisten ihmisoikeuksien puolestapuhujana, Lontoossa myrkytetty venäläisagentti Litvinenko oli arvostellut Venäjän toimia Tšetšeniassa ja viime vuonna murhattu Natalia Estemirova paljasti turvallisuuspalveluiden osallistumisen väkivaltaisuuksiin ja teloituksiin niin ikään Tšetšeniassa. Listaa vastaavista edelleen selvittämättömistä murhista voisi jatkaa vielä pitkälle. Siksi on ensisijaista, että Euroopan unioni jatkaa näiden asioiden esille nostamista.
