Pakkoruotsi ja BKT

Ruotsin kielestä on helppo pitää. Rakenteeltaan yksinkertaisena se antautuu opettelijalle lähes puoli-ilmaiseksi, se on vaivatonta ja kotoisaa – varsinkin kun sen suomalaismaisesta lausumisesta ei koskaan syytetä ketään, siinä missä englannin ääntämisestä on tehty kansallinen itseruoskintalaji. Lisäksi rakastan maatani ja sen historiaa, jossa suomenruotsalaisilla on iso rooli.

Pakkoruotsia sen sijaan ei ole helppo rakastaa. Sen aika on ohi. Miksi tämä on puolueille niin vaikea tunnustaa?

Olen opiskellut ja asunut ulkomailla, ja ollut yksitoista vuotta europarlamentissa. Ikinä minulla ei ole ollut mitään hyötyä ruotsinkielen taidosta. Hyödyksi en laske sitä, että hississä voisin puhua ruotsia ruotsalaisen kollegan kanssa. Miksi puhuisin, sillä hänen ruotsinsa on kuitenkin niin erilaista kuin Suomessa oppimani. Jos ryhdyn leikkiin, joudun pinnistelemään ja keskittymään, jotta saisin selkoa laulavasta intonaatiosta. Ja niin paljon en asiaa harrasta; ajallisena satsauksena se ei ole kyllin palkitsevaa, kun tiedetään, että me molemmat osaamme sujuvaa englantia – ja töidenkin pitää tulla hoidetuksi. Niinpä laudatur-ruotsini on päässyt jokseenkin ruostumaan.

Me elämme jo liian globalisoituneessa maailmassa, jotta pakkoruotsi olisi perusteltu. Kansainvälisyytemme ulottuu kauas yli pohjoismaisen yhteistyön, ja tähän pohjoismaiseenkaan yhteistyöhön ei tarvita kieltä, joka nostaa yhden kansan muiden yli.

Ennen kaikkea minua hirvittää ajatus, että kaikkien suomalaislasten on pakko opiskella jotakin, jonka hyöty ja houkuttelevuus on nykymaailmassa niin vähäinen. Oppimishaluisten motivaatio tapetaan heti alkumetreillä. Kielten opiskelu on tietenkin välttämätöntä, mutta miksi pitää tietää lapsen puolesta valmiiksi, mikä on tämän kipeimmin tarvitsema kieli? Kuinka meillä on kansakuntana varaa siihen, että oppimisesta tehdään tervan juontia? Mitä se mahtaa maksaa BKT-luvuissa, en uskalla edes arvioida.

Toisekseen harmittelen maahanmuuttajien puolesta. Suomen kieli on pakko oppia Suomessa, se on selvä. Mutta miksi heidän taakakseen pannaan vielä toinenkin vieras ja vähän käytetty kieli, ennen kuin pääsee kunnolla integroitumaan yhteiskuntaamme. Virkamiesten pakkoruotsi syrjäyttää lähtökohtaisesti muualta tulleita ja hankaloittaa heidän sopeutumistaan.

Olen miettinyt tätä asiaa monta vuotta. Olisi paljon mukavampaa olla toista mieltä, sitä poliittisesti korrektimpaa, jos voisin ajatella niin oikeasti. Mutta kuvittelen, että poliitikon hyveisiin kuuluu rehellinen puhe seurauksia pelkäämättä. Tämä on asia, jossa voisi jo todeta maailman muuttuneen ja vetää johtopäätökset.

Ehkä linjanmuutos jopa nostaisi vapaaehtoisen ruotsin uuteen kukoistukseen, pelkästä rakkaudesta ja ilosta.

Olen silti avoin ja älyni on plastinen. Pääni saa käännettyä hyvillä argumenteilla, enkä ole edes niin jääräpäinen, ettenkö voisi nöyrtyä muuttamaan kantaani. Pankaa pöytään parhaat perustelut pakkoruotsin puolesta. Muussa tapauksessa jatkan omapäistä ajattelua.

"Epiblogi" 6.10.10: Keskustelu on käynyt kuumana pari päivää, ja olin avoin argumentille – josko pääni kääntyisi. Ei näytä siltä. Yksi syy on siinä, että pidän useimmin esitettyä argumenttia tyypillisenä virhepäätelmänä. Moni sanoo, että jos pakkoruotsista valitetaan, millä sitten perustellaan pakkomatematiikka, -maantiede tai mikä muu kouluaine tahansa. Näiltä henkilöiltä jää huomaamatta, että aivan samalla logiikalla voitaisiin perustella pakkovenäjä tai vaikkapa pakkosaami; lista voisi itse asiassa olla loputon. Kielten opiskelun tulee kyllä olla pakollista, mutta kielivalinta olisi mielestäni aika jättää perheille. Muuten saattaa käydä niin, että jossakin vaiheessa väestörakenteen muuttuessa on automaattisesti siirryttävä pakkoruotsista pakkovenäjään. Emme kai me sitä halua?

Minkään kielen ei tarvitse olla pakollinen. Ruotsi saavuttaa joka tapauksessa valtavan suosion, etenkin rannikkoseuduilla. Poistamalla pakkoruotsin pääsisimme eroon tästä keskustelusta, joka turhaan hiertää välejä. On myös aika turhaa, että ruotsinkieliset ovat tehneet pakkoruotsista symbolin omasta olemassaolostaan – juuri hehän eivät sitä tarvitse. Heidän oikeutensa olisi aivan hyvin hoidettavissa ilman pakkoruotsia, kansallisella konsensuksella.

Tärkeintä on turvata se, että kaikki suomalaiset saavat hyvää kielenopetusta, ja mitä aikaisemmin, sen parempi. Minulle sopisi hyvin, että nykyistä useampi kieli tulisi pakolliseksi ylioppilaskirjoituksissa. Moni epäilemättä kirjoittaisi ruotsin.

Share Button

4 kommenttia artikkeliin “Pakkoruotsi ja BKT

  1. Paluuviite: jerry
  2. Paluuviite: marc
  3. Paluuviite: richard
  4. Paluuviite: William

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *