Kolumnit ja artikkelit

17.kesäkuu 2010 - 21:00

Ollaan sinisiä! (Nykypäivä)

Viime viikonlopun puoluekokous merkitsi minulle nelivuotisen varapuheenjohtajuuskauden päätöstä. Moni tuli kysymään, miksen asettunut ehdolle. En ole pitänyt kirjaa Kokoomuksen varapuheenjohtajista, mutta tuskin kolmannelle kaudelle lähteminen olisi kovin yleistä. Etenkin vaalien alla on viisasta vaihtaa kasvoja ja mahdollistaa tietty poliittinen kuhina. Se on demokratiaa.

Kokous äänesti muutaman päätöksen, joiden vaikutukset huolettavat. Oman uskonnon opetuksesta luopumista pidän virheenä. Tärkein tapa ymmärtää toista kulttuuria on tuntea oma taustansa hyvin. Päätös myös tulee viemään meiltä kirkollisia kannattajiamme pois.

Olen pohtinut myös sukupuolineutraalin avioliittokäsitteen seurausvaikutuksia. Kirkolle siitä seurannee velvoite vihkiä kristilliseen avioliittoon homoparit – jos kirkko ei näin tee, se menettänee oikeutensa lailliseen vihkimiseen. Kompastuskivi ei liene kirkon kanta homoihin vaan kirkon kanta avioliiton käsitteeseen. Sanan sisällön uudelleenmäärittely ei ole ongelmaton äänestyspäätösasia.

Kirkossa avioliitolla on ollut erityinen merkitys luomistyön jatkajana: vain miehen ja naisen yhteys luo syntymän ihmeen (emme tietenkään tiedä, kenellä niin tapahtuu, mutta biologinen perusta on yksiselitteinen). Tämän vuoksi avioliitto on joissakin kirkoissa pyhä sakramentti, meillä pyhä sääty.

Läheisin ystäväni on homoseksuaali, ja se vaikuttaa tapaan, jolla lainsäädäntöä katselen ja sen epäkohtia havaitsen. Olen samaa mieltä puoluekokouksen päätöksen kanssa, että homosuhteille on taattava yhteiskunnallisesti tasa-arvoiset oikeudet ja asema, joka rohkaisee pitkäaikaisiin suhteisiin. Avioliiton käsitettä en silti muuttaisi – se olisi orwellilaista uuskieltä.

Puoluekokouksessa isoa vihertävää screeniä katsoessa minuun iski voimakas tunne: me olemme sininen puolue. Nautin siitä! Aivan erityisesti nautin siitä, että me emme ole vihreä puolue. Olen saanut riittävän kauan seurata europarlamentin ympäristövaliokunnassa, mitä järjenvastainen vihreys on, enkä halua sitä oman puolueemme rasitteeksi. Meidän ympäristöaatteemme ei toivottavasti koskaan ole keinojen fundamentalismia, jossa maailmankatsomuksellinen mustavalkoisuus estää tavoittelemasta järkevintä ja ympäristöystävällisintä käytännön vaihtoehtoa.

Minulle kokoomuslaisuus on sitä, että kannetaan vastuuta ja tehdään johdonmukaista politiikkaa – vaikka sen joutuisi joskus tekemään omaksi vahingokseen. Tässä suhteessa puolueellamme on ollut kunniakas tausta, jossa aatteellisuudesta on maksettu hintaa, joskus jopa “yleisten syiden muodossa”. Se on ollut komeaa.

Me olemme sininen puolue. Näytetään vaihteeksi se! Ymmärrän toki, että eri värien suuntaan seurustelu on politiikassa tarpeellista kommunikaatiota, vuorovaikutusta. Ymmärrän senkin, että värit ovat vain symboleja. Mutta sininen on upea väri: se on taivaan, meren, järven, jopa hangen väri sinisellä hetkellä – ja se on kaikkein kauneimman symbolin, lipussamme olevan ristin väri.

En saanut tilaisuutta kiittää kuluneesta varapuheenjohtaja-ajasta, joten teen sen nyt. Oli uskomaton kunnia ja ilo saada osakseni tuo luottamus ja vastuu.

Share Button