Warning: Illegal string offset 'filter' in /var/www/fs1/5/korhola/public_html/wp-includes/taxonomy.php on line 1442

Blogi

24.huhtikuu 2010 - 21:00

Kaksi virhettä

Olin torstaina Kokoomuksen puoluehallituksen kokouksessa, jossa Jyrki Katainen puolusti hallituksen energiapakettia ja totesi sen Kokoomuksen linjaksi. Ymmärrän, että Kokoomus tekee parhaansa tilanteessa, jossa EU:n Suomelle asettama uusiutuvan energian tavoite, 38 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, sitoo meitä. Syöttötariffeistakin on pyritty tekemään ”dynaamisia”, ja tuki loppuu Kataisen mukaan 12 vuoden jälkeen, jolloin investoinnit on kuoletettu. ”Se joka kritisoi päätöstä, kertokoon miten uusiutuvien tavoite saavutetaan”, hän sanoi ja korosti Suomen hallituksen ja Kokoomuksen sitoutuvan näin ilmastonmuutoksen torjumiseen.

Arvostan Kataista suuresti, mutta tässä asiassa näen hänellä kaksi virheellistä taustaoletusta. Toinen koskee EU:n antamaa tavoitetta, toinen ilmastonmuutoksen torjuntaa.

Näkökulmani eroaa ehkä siksi, että olen tehnyt politiikkaa EU:ssa, joka tavoitteen on antanut. Velvoite nostaa uusiutuvan energian osuus 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä ei ole pyhää sanaa vaan yksinkertaisesti huonosti hutiloitu päätös. Tuolla aikataululla siihen ei tulla EU-tasolla pääsemään, ilman että tehdään melkoista vahinkoa ympäristölle. Siksi päätös pitäisi korjata ja tavoitevuotta siirtää kymmenellä vuodella eteenpäin. Nimenomaan tässä kysymyksessä Suomen ei kannattaisi olla mallioppilas vaan pikemminkin valistuneen kriittinen.

Uusiutuvien tavoite ei näet tule auttamaan ilmastonmuutoksen torjunnassa vaan vaarantamaan sen, jos siihen yritetään mennä nykyisin käytettävissä olevilla keinoilla. Vesivoimaa ei Euroopassa voi enää juurikaan lisätä, joten uusiutuvien tavoite on tuulivoiman ja bioenergian varassa. YK:n ECE:n, FAO:n sekä Hampurin yliopiston tutkimukset osoittavat, että energiakäyttöön tarvitaan 2020 yhtä paljon puuta kuin koko Eurooppa tuottaa tällä hetkellä. McKinseyn ja Pöyry Consultingin mukaan se johtaa hyvin voimakkaaseen puun hinnan nousuun. Merkittävä osa EU:n kemiallisesta ja mekaanisesta metsäteollisuudesta menettää sen vuoksi globaalin kilpailukykynsä. Nature Geosciencen (kesäkuu 08) EU:n bioenergiatavoite uhkaa ajaa hiilinielut nollaan – ja olisi typerää kiihdyttää liikahakkuilla ilmastonmuutosta ilmastonmuutoksen torjumisen nimissä. Aiheesta kirjoitti Martti Tiuri Helsingin Sanomien Sunnuntaidebatissa 25.4. Hän tiivisti: ”Hallituksen risupaketti vauhdittaa ilmastonmuutosta, heikentää metsiä ja uhkaa terveyttä.”

Tuulivoimasta taas tiedämme, ettei se ole tehokasta Suomen oloissa. Sen tehoa yliarvioidaan puhumalla myllyjen maksimitehosta, vaikka todellinen kapasiteettikerroin on yleensä vain noin 20%. Esimerkiksi vuonna 2007 tuulivoiman anti oli Suomessa 21 prosenttia nimellistehosta.

Talokohtaista tuotantoa kannatan hartaasti ja haluan kyllä omallekin torpalleni tuulimyllyn sähköä jauhamaan, mutta suurimuotoisessa sähköntuotannossa sen varaan ei pitäisi laskea.

Liian usein tuulienergian menopuolelta unohdetaan tai jätetään tietoisesti pois esimerkiksi investointiin, tuotantoon ja huoltoon sekä käytöstäpoistamiseen uhrattua energiaa, aikaa ja resursseja. Samoin jätetään mainitsematta ikävät sivuvaikutukset maisemaan: esimerkiksi yhden neliökilometrin tuulipuisto pilaa maiseman ainakin viiden kilometrin säteellä, meluhaitoista puhumattakaan.

Tuulivoima on ylikypsää tekniikkaa, jonka potentiaali on jo kaluttu. Analogian voisi hakea kuvan käsittelyn puolelta. Ne firmat, jotka parisenkymmentä vuotta sitten panostivat kuvaputkien ja valokuvausfilmien kehittämiseen, tekivät hukkainvestoinnin.

Fiksut yritykset tunnistivat oikeat kehityskohteet niiden kehityspotentiaalin perusteella. Kuvaputket ja filmit olivat kypsää tekniikkaa, joiden kehityspotentiaali oli käytetty loppuun. Sen sijaan LCD-monitoreissa ja digisensoreissa oli suuret mahdollisuudet mm. pienen koon ja tarkkuuden suhteen.

Samalla lailla aurinkoenergiassa on tuulivoimaan verrattuna merkittävä kehityspotentiaali. Olisi sääli, jos verorahojamme tai kuluttajien rahoja haaskataan sellaisen teknologian tukemiseen, millä ei ole näkyvissä valoa tunnelin päässä. Tuulivoimaa voidaan tietenkin lisätä mutta satsauksena se ei ole paras mahdollinen.

Tarvittava maapinta-ala havainnollistaa eroa. Auringosta saa irti 300 megawattia neliökilometriä kohden, tuulesta vain sadasosa siitä, 3 megaa. Aurinkoenergia on ylivoimaisesti suurin puhtaan energian lähde. Sen energiatiheys on noin 100 kertaa suurempi kuin tuulessa, joka kyllä sekin on aurinkoenergiaa, mutta välillistä.

Sunnuntain Hesarissa erikoisasiantuntija Outi Honkatukia toteaa syöttötariffien tuoman kustannuserän herättävän huolta valtiovarainministeriössä: ”Täällä surraan, paljonko tukeen menee veronmaksajien rahoja, se on aina jostain muualta pois. Nämä ovat aina valintoja: halutaanko lasten päivähoitoa vai kalliilla tuettua tuulivoimaa.”

Myös ydinvoima on tilapäinen energiaratkaisu, mutta se antaa meille aikaa ja rahaa kehittää aurinkoenergian keräämisessä, varastoinnissa ja siirrossa tarvittavaa teknologiaa. Tarvitsemme myös yhä parempia lämpöpumppuja, lämmönvaihtimia, eristeitä ja led-lamppuja. Teknologian tehokkuuden ja taloudellisuuden kehittäminen kulkevat käsi kädessä ympäristöystävällisyyden kanssa.

Kysymykseni EU:lle ja Suomelle onkin, mitä järkeä on panostaa sellaisiin ratkaisuihin, joiden palkintoina ovat kallis energia ja kallis ruoka, kun nurkan takana on tarjolla parempaa ja halvempaa uusiutuvaa energiaa niin kauan kuin aurinko taivaalla paistaa.

Share Button