Komissio vastasi Korholan kysymykseen koskien äänikirjojen arvonlisäverotusta

KIRJALLINEN KYSYMYS E-5422/09
esittäjä(t): Eija-Riitta Korhola (PPE)
komissiolle

Aihe:Äänikirjojen arvonlisäverotus

Kirjojen ja äänikirjojen erilainen arvonlisäverotus on herättänyt paljon ihmetystä eri EU:n jäsenvaltioissa, niin verotuksen perusteiden kuin sen käytännön toteutuksen osalta. Mm. Ruotsissa kirjojen ja aikakausjulkaisujen arvonlisäveroa alennettiin 1. tammikuuta 2002 25 prosentista 6 prosenttiin, ja arvonlisäveron alentaminen koski myös äänikirjoja. Äänikirjojen hintojen alentaminen lisäsi välittömästi niiden myyntiä, ja äänikirjoista tuli Ruotsissa nopeimmin kasvava ala kirjamarkkinoilla. Komissio lähetti kuitenkin Ruotsille 23. maaliskuuta 2007 perustellun lausunnon, jossa todettiin, että äänikirjoihin sovellettava alennettu arvonlisävero on ristiriidassa yhteisön oikeuden kanssa ja erityisesti vastoin EU:n kuudennen arvonlisäverodirektiivin (77/388/ETY (1)) liitteessä III olevaa luetteloa tuotteista, joihin voidaan soveltaa tavanomaista alempaa arvonlisäveroa. Komissio katsoi, että äänikirjat yleisesti eivät kuulu kyseisen liitteen III kategorioihin. Suomessa tilanne on selkeä, koska alennetun verokannan soveltaminen äänikirjojen myyntiin ei ole kuudennen arvonlisäverodirektiivin perusteella mahdollista. Liitteen mukaisesti alennettua 8 prosentin verokantaa sovelletaan kylläkin eräisiin hyödykkeisiin, kuten kirjoihin, mutta kyseiseen direktiiviin perustuen ei kuitenkaan äänikirjoihin.

Mielenkiintoinen tilanne syntyy kuitenkin silloin, kun painetun kirjan kanssa halutaan samassa paketissa myydä äänikirja. Tällöin oikeaoppinen tapa olisi eritellä saman tuotteen eri verokantojen alainen osuus tai käsitellä tuote multimediatuotteena jolloin koko tuote olisi korkeamman verokannan alainen. Erittelymalli tuo kuitenkin haasteita kaupan tietojärjestelmiin, joissa tällaisten yhdistelmätuotteiden käsittelyä ei ole aiemmin toteutettu. Toisaalta korkeamman verokannan äänikirjaosuus olisi edullista hinnoitella keinotekoisen alhaiseksi, mutta se lähentelisi veronkiertoa. Korkeamman verokannan käyttö koko tuotteessa ei taas vastaavasti ole mielekästä, koska kuluttajahinta muodostuu varsin korkeaksi.

Koska kuudennen arvonlisäverodirektiivin liitteen III tulkinta on niin selkeä äänikirjan osalta, mikä on komission näkemys siitä, kuinka kirjan/äänikirjan myyminen samassa paketissa tulisi arvonlisäveron kannalta toteuttaa? Onko komissiolla antaa EU:n tasolla yleispätevää ohjetta verotuskäytännöksi, jotta yhdistetty äänikirja/kirja-tuote olisi myös EU:n sisämarkkinoilla kilpailukykyinen kaikissa jäsenvaltioissa?

(1) EUVL L 145, 13.6.1977, s. 1.

E-5422/09FI
Komission jäsenen László Kovácsin
komission puolesta antama vastaus
(20.1.2010)

Vaatimuksena on yleensä, että jäsenvaltiot soveltavat vähintään 15 prosentin suuruista yleistä alv-kantaa kaikkiin tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin. Ne voivat kuitenkin soveltaa yhtä tai kahta alennettua verokantaa joihinkin tai kaikkiin tavaroihin ja palveluihin, jotka luetellaan alv-direktiivin (1) liitteessä III.

Liite III on poikkeus alv-direktiivillä perustetusta yleisestä järjestelmästä, jonka mukaan kaikista tavaroiden luovutuksista ja palvelujen suorituksista on kannettava alv:a kussakin jäsenvaltiossa sovellettavan yleisen alv-kannan mukaisesti. Säännöksiä, jotka ovat poikkeuksia yleisestä periaatteesta, on EU:n tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tulkittava suppeasti.

Alv-direktiiviä on muutettu 5. toukokuuta 2009 annetulla neuvoston direktiivillä 2009/47/EY (2), jossa on selvennetty kirjoja koskevaa viittausta ja huomioitu siinä tekniikan kehitys. Alennettua verokantaa voidaan nykyään soveltaa kaikenlaisilla fyysisillä alustoilla olevien kirjojen luovutuksiin.

Muutoksen perusteella on selvää, että jäsenvaltiot voivat soveltaa samaa alv-kantaa kaikenlaisilla fyysisillä alustoilla oleviin kirjoihin ja näin ollen myös sellaisten pakkausten myyntiin, jotka sisältävät kirjan ja äänikirjan.

Komissio kehottaa vielä arvoisaa parlamentin jäsentä tutustumaan vastaukseen, jonka se on antanut Marianne Thyssenin kirjalliseen kysymykseen P-5352/09 (3).

(1) Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28 päivänä marraskuuta 2006 annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY, kuudennen alv-direktiivin uudelleenlaadittu toisinto, EUVL L 347, 11.12.2006.
(2) Direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta alennettujen arvonlisäverokantojen osalta 5 päivänä toukokuuta 2009 annettu neuvoston direktiivi 2009/47/EY, EUVL L 116, 9.5.2009.
(3) http://www.europarl.europa.eu/QP-WEB/home.jsp.

Share Button

19.tammikuu 2010

22:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: