Ilmastopato uhkaa murtua (Hämeen Sanomat)

Istuin taannoin EU:n teollisuusvaliokunnan kokouksessa, jossa komission ilmastopolitiikasta vastaava virkamies oli parlamentin kuultavana. Eräs meppi nosti puheenaiheeksi viimeaikaiset tavallista kylmemmät lämpötilat ja sen seikan, etteivät YK:n ilmastopaneelin IPCC:n ennusteet lämpötilan noususta ole 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä toteutuneet. Lisäksi kylmän kauden on arvioitu jatkuvan seuraavat kymmenkunta vuotta. Mitenkä komissio siihen suhtautuu?

Virkamies vetosi – aivan oikein – tieteeseen, joka tarkastelee pidempiä aikajaksoja. EU:n päätösten ja politiikan pitää perustua puolueettoman tiedeyhteisön punnittuihin ennusteisiin, ei lyhyen ajan tapahtumiin. “Jos emme voi luottaa IPCC:n arvioon, olemme kyllä vaikeuksissa”, sanoi virkamies.

Sen lauseen olen kuullut usein. Joka kerta kun ilmastonmuutosta koskevassa keskustelussa ihmetellään pieleen menneitä ennusteita tai esiin tulleita virheitä, poliitikkokollegani tapaavat vastata, ettei 2500 tiedemiestä voi olla väärässä. Juuri tuolla tavalla YK:n ilmastopaneeli on itseään mainostanut: maineikas ilmastoraportti on tiivistelmä 2500 huippututkijan konsensuksesta.

Kunpa olisikin. Viime päivien tapahtumat ovat valitettavasti paljastaneet, että raportin taustalla onkin häärinyt merkittävä joukko ympäristöjärjestöjä ja vihreitä aktivisteja – omaa agendaansa edistämässä. Kokonaisuudesta on siksi tullut jotakin muuta kuin mukana olleet yksittäiset tutkijat ovat esittäneet ja aikoneet.

Puolitoista viikkoa sitten IPCC:n puheenjohtajisto tunnusti, että vuoden 2007 ilmastoraportti liioitteli Himalajan jäätiköiden sulamista. Raportissa oli esitetty, että jäätiköitä saattaa uhata täydellinen sulaminen jo vuoteen 2035 mennessä. Myöhemmin on käynyt ilmi, että jäätikkötutkijat olivat varoitelleet laittamasta lukua raporttiin ja että virhe oli tahallinen: sen tarkoitus oli panna poliitikkoihin vauhtia.

IPCC pyysi anteeksi karkeaa virhettään; käytetty tutkimustieto ja sen käsittely eivät ole olleet IPCC:n standardien mukaisia. Vielä kuitenkin korostettiin, että kyseessä oli yksittäinen poikkeus muuten niin tarkassa seulassa. Asiaa koskevan uutisoinnin yhteydessä korostettiin, että ilmastotutkimukseen voi yhä luottaa, sillä IPCC noudattaa ankaraa vertaisarviointia.

Valitettavasti tuon jälkeen ei ole mennyt päivääkään ilman että IPCC:n raportista paljastuu uusia heikkouksia. Jos Himalajan väite perustui WWF:n kautta kierrätettyyn haastatteluun, löytyi kansalaisjärjestöjen kädenjälki myös Afrikan satoennusteita ja Amazonasin sademetsien katoamista koskevista arvioista. Tulvien ja ilmastonmuutoksen yhteyttä koskevan väitteen taustalta löytyi pelkkä alustava esitelmä tutkimuksesta. IPCC:n raportti siteerasi juuri sitä, vaikka varsinainen tutkimus lopulta päätyi siihen, ettei oletettua yhteyttä voitu osoittaa.

Kiusallista Himalajan tapauksessa on, että IPCC:n johtaja Rajendra Pachauri on ottanut virheväitteestä kaiken hyödyn irti. Virheen taustalla on New Scientist -lehden yli 10 vuotta sitten julkaisema Delhin yliopiston professorin Syed Hasnainin haastattelu eikä se perustunut vertaisarvioituun tutkimukseen. Pqachauri kutsui Hasnainin johtamaansa järjestöön TERIin (The Energy & Resource Institute), joka on saanut huomattavat määrät rahaa Himalajaa koskevaa tutkimusta varten. Myös EU heräsi tukemaan Himalajaa: tutkimuksen seitsemäs puiteohjelma rahoittaa “Highnoon”-projektia kolmella miljoonalla eurolla.

Osa virheistä on tehty hyvässä uskossa ja luottamuksessa siitä, että hyvän asian puolesta sopii vaikka hieman liioitella. Tieteelle se ei kuitenkaan sovi.

Veikkaukseni on, että kritiikin pato on vasta murtumassa ja lisää virheitä IPCC:n raportissa nostetaan lähiaikoina esiin. On syytä muistaa, ettei edes hiilidioksidin roolin suuruudesta ole täyttä varmuutta. Kuluneella viikolla ilmestyi tiedelehti Naturessa tutkimus, jonka mukaan lämpötilan ja CO2-pitoisuuden välistä yhteyttä on yliarvioitu. Tämä tarkoittaisi, että lämpeneminen ei voimistu niin paljon kun on arvioitu.

EU:n ilmastopolitiikan kannalta esiin tulleet virheet ja väärennökset ovat paljon hankalampia kuin vielä on julkisesti uskallettu ääneen todeta. Me olemme jo nyt satsanneet miljardeja ilmastotoimiin, laihoin tuloksin. Päästökauppa on merkinnyt valtavaa rakennemuutosta ja tulonsiirtoa teollisuudelta sähköyhtiöille. Työpaikkoja on valunut EU:n ulkopuolelle, ja lisää on odotettavissa. Kun tähän kunnolla herätään, on tosi kyseessä. Ilmastoalarmisteille tulee tiukat paikat.

Share Button

30.tammikuu 2010

22:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: