Fiktiota lainsäätäjille

Ystäväni oli lukenut joululomalla kirjan, joka sai hänet ottamaan minuun yhteyttä. Nimeni komeili Risto Isomäen romaanin Sarasvatin hiekkaa kahdeksannen painoksen (2008) viimeisellä sivulla. Isomäen mukaan olin onnistunut kaatamaan europarlamentaarikoiden aloitteen rannikoiden ydinvoimaloiden tsunami- ja hurrikaanisuojauksen riittävyyden tarkistamisesta – kyseessä oli uhka, jota kyseinen kirja kuvasi.

Totta tosiaan. Europarlamentissa oli vuonna 2007 eriskummallinen näytelmä aloitteesta, jonka alkuperä perustui fiktiiviseen romaaniin. Muutosesitys oli mennyt läpi vielä ympäristövaliokunnan meppien seulasta, mutta täysistunnossa se kaatui. Isomäki antoi kunnian minulle, ja miksipä en ottaisi sitä vastaan.

Lienee aika harvinaista fiktiiviselle romaanille päästä tällaiseen rooliin eurooppalaisessa politiikassa – varsinkin kun itse teorialle, johon romaani nojaa, ei löydy tieteellistä näyttöä.

Kyseessä oli muutamien suomalaisten europarlamentaarikoiden aloite, jonka mukaan ydinvoimaloiden rakentamista rannikoille tulisi rajoittaa ilmastonmuutokseen liittyvän mahdollisen tsunamiriskin vuoksi. Idean taustalla oli Risto Isomäen romaani, jossa Grönlannin sulamisen aiheuttama kuvitteellinen tsunami aiheuttaa valtavaa vahinkoa.

Aloitteen päätyminen resoluutioon aiheutti pienimuotoisen hässäkän. Parlamentin varapuhemies Alejo Vidal-Quadras pauhasi ryhmässämme: "Onko tällä ketään suomalaista paikalla? Tämä suomalaismeppien ehdotus on silkkaa hölynpölyä. Jos Suomen hallitus tietäisi, mitä suomalaisedustajat ovat täällä esittäneet, olisi se varmasti ihmeissään."

Ongelma oli muutosesityksen perusteesi ja konteksti, joka oli ilmastonmuutosresoluutio. Ilmastomuutos ei voi tsunameja aiheuttaa. Tsunamit aiheutuvat suurten maamassojen äkillisten liikkeiden aiheuttamista vesimassojen liikkeistä. Liikkeitä puolestaan aiheuttavat maanjäristykset tai tulivuorenpurkaukset ja niiden aiheuttamat maanvyörymät – mannerlaattojen liike on perussyy. Lisäksi niitä voivat aiheuttaa suuret meteoriitit synnyttäessään kraaterin jossain meren äärellä.

Isomäen kirjan kuvaamilla mannerjäätiköstä lohkeavilla jäävuorilla on sen verran vähän massaa, etteivät ne voi aiheuttaa kuin vain pienen paikallisen aallokon.

En kiistä, etteikö maailmasta löytyisi satunnaista tutkijaa, joka uskoo ilmastomuutoksen voivan aiheuttaa tsunamin. Mutta tiedeyhteisö ei tällaista näkemystä juurikaan tue. Seismologien ja geologien näkökulmasta teoria ilmastonmuutoksen aiheuttamista tsunameista on hömppää. Seismologian laitoksen johtaja Pekka J. Heikkinen totesi tuolloin, että "puheet maanjäristysten yleistymisestä ilmaston lämpenemisen seurauksena perustuvat tieteelliseen sivistymättömyyteen".

Ydinturvallisuus on ensiarvoisen tärkeää – siitä olen Isomäen kanssa samaa mieltä, eikä minulla ei ole mitään ydinvoimaloiden riskien kartoitusta ja parempaa turvallisuutta vastaan. Tuo aloite lietsoi kuitenkin enemmän uhkakuvia kuin tarjosi oikeita faktoja. Muutosesitys antoi ymmärtää a) että ilmastonmuutoksen ja tsunameiden välillä olisi yhteys ja b) että tulvariskeihin ei oltaisi ydinvoimaloissa varauduttu.

Isomäki otti minuun yhteyttä ja pyysi vielä muuttamaan kantaani. Hän vetosi maineeni menetykseen. Jos parlamentti torjuisi tällaisen turvallisuutta parantavan lausekkeen, se leviäisi isona uutisena tiedotusvälineisiin ympäri Euroopan ja muodostaisi ympäristöliikkeelle hyvän kansainvälisen mobilisointivälineen. Ydinvoimavastaisuus vain kasvaisi. Lisäksi Isomäki perusteli, että seikka vaikuttaisi huonosti omaan kannatukseeni. Jos otan "sellaisen linjan, että kaikki tämä on hölynpölyä, Suomessa on jo nyt aika paljon ihmisiä jotka eivät ehkä arvosta tällaista näkemystä".

Siihen argumenttiin minun ei tarvinnut miettiä vastausta hetkeäkään. Totesin, etten laske koskaan mielipidettäni äänestäjien suosion mukaan, muuten olisin toiminut aika monessa asiassa toisin jo aikoja sitten.

Isomäen kunniaksi on sanottava, että vastauksessaan hän vilpittömästi pahoitteli yritystään vaikuttaa minuun epäsuorasti seuraaviin eurovaaleihin vedoten ja arveli syyllistyneensä henkilökohtaisen integriteettini vakavaan aliarviointiin. Jatkossa hän sanoi keskittyvänsä vain faktoihin.

Hieno juttu.

Ps.
Kirja huipentui juhlavaan loppukaneettiin:
"Seuraavan kerran asia noussee esille, kun europarlamentti vaalien jälkeen on saanut uuden – toivottavasti ympäristöasioiden tärkeyden ymmärtävän – kokoonpanon"
Risto Isomäki, Helsinki-Bromarv, elokuu 2008

Epäilemättä hän teki parhaansa vaikuttaakseen lopputulokseen mutta voisin veikata, että asia ei enää nousse esille – ei tämän teorian puitteissa.

”””

Share Button

13.tammikuu 2010

22:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: