Climate Audit –sivustoa pyörittävä tilastomatemaatikko Steve McIntyre herätti taannoin huomiota tutkittuaan ns. Yamal-aineistoja ja osoitettuaan niiden perustuvan ällistyttävän vähäiseen ja yksipuoliseen dataan niille annettuun painoarvoon nähden. Nettikeskustelu räjähti, ja kuka tietää vaikka se olisi osaltaan johtanut CRU-paljastuksiin.
McIntyre ei ole juurikaan pukahtanut CRU:n murrosta, mutta tutkittuaan aineistoa hän avautui toissapäivänä blogissaan: http://climateaudit.org/2009/12/10/ipcc-and-the-trick/
McIntyren viesti on entistä kiusallisempi IPCC:lle. Moni tutkija valitti CRU:n julkisuuteen vuotaneiden viestien ongelmallisuutta siksi, että kontekstistaan irrotettuna ne antavat tilanteesta väärän kuvan. Sanat “trick” ja “hide the decline” olisivat, mieluummin kuin juonimista, normaalia ammattitilastollista kielenkäyttöä ja tulisi ymmärtää tilastojen selkiyttämisen ja tulkitsemisen prosessista käsin.
McIntyre toteaa, että sähköpostiviestien palauttaminen kontekstiinsa ei tässä tapauksessa auta asiaa. Se pahentaa tilannetta.
Tarina johtaa IPCC:n kirjoittajien kokoontumiseen Tansaniassa, jossa huolestuttiin, että Keith Briffan aikasarjojen sisällyttäminen IPCC:n raporttiin “vesittäisi (raportin) sanoman”. Briffan käyrien näyttö oli “ongelma” ja tarvittiin “kiva siisti tarina” “lämpenemisestä jollaista ei ole ollut tuhanteen tai yli tuhanteen vuoteen” – kunnes päädyttiin tekoon, jota kutsutaan nimellä “hide the decline”. (Siitä on tehty pilkkalaulukin nettiin: http://www.youtube.com/watch?v=nEiLgbBGKVk)
Mutta lukekaa ja arvioikaa mieluummin itse, tarina on tässä.
http://climateaudit.org/2009/12/10/ipcc-and-the-trick/
Jos joku jo ihmettelee motiivejani, totean että poliitikkona minulla on lupa edellyttää IPCC:ltä ehdotonta luotettavuutta ja tieteellistä puolueettomuutta. Nyt se horjuu pahasti. Ensi viikon päätökset Kööpenhaminassa velvoittavat avoimeen keskusteluun.
